Euroopan media naureskelee/ihmettelee/arvostelee Roy Hodgsonin valintoja maanantain Slovakia-otteluun. On huudeltu, että Hodgson voi ottaa vastuun Englannin heikosta esityksestä, tasapelistä ja jäämisestä toiselle sijalle alkulohkossa. Anteeksi vaan – mistä Hodgsonin pitäisi ottaa vastuu? Siitäkö, että hän johti joukkueen jatkopeleihin?

Kaikki riippuu nyt siitä, kuinka pitkälle erilaiset EM-asiantuntijat ovat ounastelleet Englannin yltävän. Realismin kautta asiaa ajattelevat pohtivat varmaankin, että puolivälieriin.

Englanti-fanaatikot ovat kenties huumaantuneet helpon karsintalohkon tuloksista ja kuvittelivat paljon enemmän. Tilanne on se, että Englanti saa TODENNÄKÖISESTI vastaansa Islannin, Unkarin tai Itävallan. Kuulostaa todella vaikealta? Portugalikin on mahdollinen vastustaja, mutta todennäköisesti Portugali möyhentää Unkarin keskiviikkona ja voitolla Portugali vie lohkon, riippuen toki siitä, kuinka paljon Islanti voittaisi samaan aikaan Itävallan.

Oikeasti, todennäköisyyksien kautta, Englannin seuraava vastustaja on kategoriassa helpot. Jos siis puolivälieriin pääsy tyydyttää, on Englanti vahvasti matkalla sinne. Seuraavaksi tulisikin sitten vastaan Ranska, mutta kuinka moni on laskenut siihen asti? Tuskin moni, sillä hienointa on reagoida hetkessä, olla vahingoniloinen mahdollisimman isolla ja vasta sitten voidaan laskea seuraavia askeleita.

Hodgsonin synniksi laitettiin se, että hän vaihtoi liian monta pelaajaa edellisen Wales-ottelun avauksesta. Englannin tasapaksun tasaisesta materiaalista löytyy hyvin vähän eroja: onko Clyne oikeasti paljoa huonompi vaihtoehto pakiksi? Vardy huonompi vaihtoehto kärkeen kuin Kane? Sturridge niin paljo heikompi kuin Alli? Henderson selvästi huonompi kuin keskenkuntoinen Rooney?

No, makuasioitahan nämä ovat, mutta Englannilla ei oikeasti ole yhtään korvaamatonta pelaajaa millekään pelipaikalle. Joukkueen nimilista on harvinaisen tasainen.

Slovakia tarvitsi pisteen ja sen he myös ottivat. Mixu Paatelaisen valitsema ottelun paras pelaaja, Slovakian maalivahti, oli hyvä. Slovakia puolusti hyvin. Pelihän oli kuin Barcelonan normaaliottelu bussia vastaan paitsi, että Englanti on kaukana Barcelonasta tasollisesti. Eikä Barcakaan kaikkia otteluita voita blokkipuolustuksia vastaan, kuten tänä vuonna Mestarien liigassa nähtiin.

Roy Hodgson tiesi, mitä tuleman pitää, jos voittoa ei tule. Ja se ukkeli kestää jopa suomalaisen median kritiikin ihan helposti. Joukkue oli jo käytännössä jatkossa, nyt myös varmuudella. Juuri siksi Hodgson ei tehnyt mitään ytimelleen: Hart maalissa, topparit Cahill ja Smalling ja toppareiden edessä – ja välillä takana – tuleva supertähti Eric Dier. Se on se perusrunko, jonka varaan rakennetaan myös seuraava ottelu tai todennäköisesti seuraavat ottelut.

Hodgson vei joukkueensa helposti jatkoon. Mitä kritisoitavaa siinä on?