Kommentti: Kovaa valtapeliä Vantaalla – lauantain tapahtumat eivät jättäneet ketään kylmäksi

Lauantaina pelattiin Vantaalla Veikkausliigaa kauden suurimmilla panoksilla toistaiseksi. PK-35 olisi tarvinnut kipeästi voiton, jotta hirmuisessa turbulenssissa oleva seura olisi saanut – kenties – asioita tasoitettua.

Voittoa ei tullut, ja pelin jälkeen oli ymmärrettävästi paljonkin spekulointia. On varmaa, että spekulointi jatkuu, sillä lauantain tapahtumat eivät jättäneet ketään kylmäksi.

PK-35 meni johtoon Mateon maalilla. Oli kuvaavaa, että Mateo ei pysähtynyt tuulettamaan vaihtopenkin edessä olleen Shefki Kuqin eteen vaan vilkutteli katsomon yläparvelle, jossa todennäköisesti istui sivuutettuja espanjaisvalmentajia.

Joukkueen pelaajista Portela teki samoin. Kun PK:n Njazi Kuqi, yksi sisäisen ristiriidan avainhahmoista, teki joukkueen toisen maalin, yksikään PK:n espanjalaispelaajista ei kiiruhtanut tuuletteluun mukaan. Tämäkin kertoo paljon tilanteesta.

Kaikki lähtee siitä, että aisapari Shefki Kuqi ja Pablo Counago ovat saaneet ison rypyn rakkauteen. Molemmat ovat PK-35:n merkkihenkilöitä ja omistajia. Huhujen mukaan koko välirikko lähti siitä, ettei valmentaja-Shefki enää peluuttanut pelaaja Pabloa niin paljon ja niin merkittävässä roolissa kuin pelaaja/omistaja-Pablo olisi halunnut. Pahinta on, että peliaikaa tuli karsimaan henkilö valmentaja-omistaja Shefkin lähipiiristä, velipoika Njazi.

Veikkausliigassa on vuosien aikana ollut monenmoista sotkua, mutta PK-35:n tämän hetken tilanne on aika ainutlaatuinen: yhdistetty valmentaja/omistajarooli sekä yhdistetty pelaaja/omistajarooli ja sukset ristissä. Normaalitilanteessa, jos pelaaja on tyytymätön rooliinsa, hän lähtee. Tai jos valmentaja on tyytymätön pelaajan panokseen, pelaaja lähtee.

Joissain tapauksissa omistaja tai johto voi olla tyytymätön siihen, ettei valmentaja tee tulosta tai peluuta oikeita pelaajia ja sitten lähtee valmentaja. Mutta nyt omistajat ja valmentajat ovat kätevästi tittelit ja roolit sekaisin. Eipä käy kateeksi kolmatta pääomistajaa, Markku Hynnistä.

Hän on sen tilanteen edessä, jossa pitää valita jompikumpi, ja valinnan seuraus on selvä. Toisessa tapauksessa lähtee valmentaja ja osa pelaajista, toisessa osa pelaajista joka tapauksessa. Sekä Shefki että Pablo nauttivat luottamusta omiensa parissa, Shefki tiettyjen pelaajien ja Pablo luonnollisesti hänen itse tuomiensa espanjalaispelaajien.

Pablon kuviossa nyt sivussa olevat espanjalaisvalmentajat palaisivat takaisin, isommissa rooleissa – Shefkin entinen tutkapari haluaa nyt espanjalaisverta kosovolaisen sijaan kalifiksi kalifin paikalle.

Mitä tulee sitten tapahtumaan? Todennäköistä on, että temperamenttisten persoonien välillä ei mitään sopua synny eli seurassa on edessä joko-tai-tilanne. Upeaa työtä seuran taustalla tehnyt Hynninen joutuu hyvin vaikean ja kiusallisen tilanteen eteen: kummalle nousee peukalo? Kumpi ratkaisu on parempi seuran tulevaisuudelle? Kumman ratkaisun kautta seura pitää sarjapaikkansa? Mitä tekee sivuutettu osaomistaja?

Valitettavasti tämäkään Kommentti ei osaa Hynnistä päätöksenteossa auttaa. Molemmissa ratkaisuissa on varmasti puolensa. Ehkäpä vaakaa kääntää himpan verran Shefkin eduksi se, ettei kukaan ole vielä ihan tarkkaan ymmärtänyt, miksi espanjalaiskolonna on ylipäänsä Suomessa, mihin he tähtäävät ja millä tavoitteilla?

Ja ehkä suurimpana seikkana, kuka voisi taata, että homma kiinnostaisi enää ”manana”, jolloin olisi helppo ottaa seuraava kone Madridiin ja jättää mahdollinen kuolinpesä taakseen.

Toisaalta Pabloa puoltaa se, ettei kausi ole ruusuisesti tulosten valossa Shefkillä alkanut, ja nyt joukkue olisi vaarassa menettää pari hyvin tärkeää pelaajaa.

Mutta jos Shefkillä on itsellään tähän pelaajatilanteeseen hihaässiä, vaikkapa Aleksei Eremenko jr, voi suomalaiskosovolainen vaihtoehto olla sittenkin houkuttelevampi. Se on kuitenkin selvää, että päätös on tehtävä heti. Muuten ei kunnian kukko laula kummassakaan vaihtoehdossa.