Pyeongchangin olympialaiset ovat ohi. Rupeama sai suomalaisittain upean päätöksen, kun Iivo Niskanen ja Krista Pärmäkoski kirjauttivat upeilla suorituksillaan nimensä suurten suomalaisten olympiaurheilijoiden joukkoon.

Kisoissa nähtiin kuitenkin myös pettymyksiä: Kaisa Mäkäräisestä ei kuoriutunut sittenkään kovan luokan olympiaurheilijaa, lumilautailijat floppasivat Enni Rukajärveä lukuun ottamatta. Mari Laukkanen otti oman epäonnistumisensa raskaasti, mutta todellisuudessa harva odotti häneltä ihmeitä tämän sesongin suoritusten perusteella.

Kisojen suurimmasta suomalaisflopista ei kuitenkaan ole epäselvyyttä: Leijonat alisuoritti pahasti.

Suomen jääkiekkomaajoukkueella oli ehkä historian paras sauma voittaa olympiakultaa. Esiintymiset EHT-turnauksissa lupasivat hyvää olympiaturneeta ajatellen.

Päävalmentaja Lauri Marjamäen insinöörimäinen lähestyminen näytti tappaneen tunteen, eikä valmentajalla ollut riittävää osaamista henkilöjohtamisen suhteen. Erkka Westerlundin kaltainen pelaajalähtöinen luotsi olisi voinut viedä Suomen olympiakultaan.

Suomen miehet olivat ennen Pyeongchangin kisoja napanneet mitalin Salt Lake Cityä lukuun ottamatta jokaisista olympiakisoista Lillehammerista (1994) saakka. Epäonnistuminen oli valtava. Sijoituksen sijaan suurin pettymys oli kuitenkin Leijonien vaisu esitys. Toivottavasti ei enää koskaan nähdä vastaavaa. Leijona-lauma oli passiivinen, tunteeton ja haluton. Savannin juomaveteen oli syötetty rauhoittavia.