Tim Sparv on ainoa suomalainen miesjalkapalloilija, joka on kantanut kapteeninnauhaa jokaisessa juniori-ikäluokassa aina miesten A-maajoukkueeseen saakka. Hän on myös ainoa kapteeni, joka on johdattanut Suomen kahdesti arvokisoihin. Häntä voidaankin hyvällä syyllä kutsua yhdeksi Suomen kaikkien aikojen kapteeniksi.

Sparv oli johtaja jo nuoresta pelaajasta lähtien. Ei ole sattumaa, että jokaisessa maajoukkueessa juuri hänen käteensä on luotettu arvostettu nauha. Palloliiton verkkosivujen haastattelussa hän kuitenkin muistuttaa saaneensa arvokasta oppia myös muilta.  

– Minulla oli maajoukkueessa monta hyvää kapteenia kuten Sami (Hyypiä), Litti (Jari Litmanen) ja Nikke (Niklas Moisander). Myös nykykapteenisto, jossa oli Paukku (Paulus Arajuuri), Luke (Lukas Hradecky) ja Joona (Toivio), oli erittäin hyvä ja sparrasimme toisiamme. Olemme ihmisinä aika erilaisia, mutta oli hyvä, että näimme asioita myös toisella tapaa. Se avasi silmiä, Sparv kiittelee Palloliiton verkkosivujen haastattelussa.

– Seurajoukkueessa muistan ruotsalaisen Andreas Granqvistin, joka toimi Groningenissa kapteenina. Hän oli kentällä aina sellainen johon voi luottaa. Hän oli tosi vaativa ja kunnianhimoinen sekä kentällä sellainen johtaja. FC Midtjyllandissa Kristian Bach Bak oli sellainen joka nousee esiin. Näki, että se oli hänen seuransa, jota hän oli edustanut pienestä saakka. Hän oli aina jokaisissa treeneissä ja peleissä ensimmäisenä paikalla, muistelee Sparv.

Ei ole sattumaa, että nimenomaan Sparv on saanut käteensä kaikista arvostetuimman nauhan. Hän, jos kukaan, tietää mitä hyvältä kapteenilta vaaditaan.

– Yksi kapteenin tärkeistä ominaisuuksista on laittaa oma ego sivummalle ja pystyä katsomaan isompaa kuvaa ja ajatella joukkueen parasta. Luoda sellainen ympäristö, jossa kaikilla on hyvä ja turvallista olla, ja jossa kaikki voivat olla oma itsensä ja pitää hauskaa. Hyvä johtaja kuuntelee myös muiden mielipiteitä ja toimii linkkinä pelaajien ja valmentajien välissä.

Vaikka kapteenin tehtävä on joukkueen arvostetuin, tuo se samalla mukanaan painolastin. Sparv myöntääkin, että välillä nauha on puristanut.

– Täytyy myöntää, että välillä se vastuu painaa. Kapteenina sinulta vaaditaan paljon enemmän kuin esimerkiksi sellaiselta, joka on juuri tullut joukkueeseen. Se on vaativa rooli johon kohdistuu paljon paineita ja odotuksia. Erityisesti maajoukkueessa, kun se on kansalle niin iso ja tärkeä juttu. Täytyy myöntää, että joskus se paine on tuntunut koko kropassa.

– Samaan aikaan se on kuitenkin aina motivoinut minua ja olen pelannut parhaimmillani, kun olen saanut vastuuta ja paineita. Se antaa buustia, kun on odotuksia ja se motivoi sekä inspiroi minua parhaaseen tulokseen.

Lähde: Palloliiton verkkosivut