Ei sekuntiakaan peliaikaa – Stanley Cup -sormus sormeen

Stanley Cup -historia esittelee monia mielenkiintoisia tarinoita. Useassa tapauksessa on oleellista olla oikeaan aikaan oikeassa paikassa. Tällainen on esimerkiksi Mike Zanierin tarina. Viasat jääkiekko ja Viaplay näyttävät klassikkofinaaleita kanavillaan. Edmonton Oilersin ja New York Islandersin välisessä ratkaisevassa finaalissa 1984 Edmontonin vaihtopenkillä näkyy kuvissa tuntematon mies muhkeissa pensseleissään. Yhdessä kuvassa hänen vieressään hymyilee tutumman näköinen kaveri, nimittäin legendaarinen maalivahti Grant Fuhr. Fuhr ei ole kuitenkaan pelivarusteissa, sillä silloinen Andy Moogin kakkosmies loukkaantui ennen neljättä finaalia. Näin ollen neljännen ja viidennen finaalin Edmontonin varamaalivahti oli nimenomaan Zanier – mies, joka ei ollut pelannut minuutin minuuttia koskaan NHL-tasolla, vain muissa sarjoissa. Viidennen finaalin jälkeen Zanier oli Stanley Cup -mestari. NHL:n sääntöjen mukaan hänen nimensä olisi voitu jopa kaivertaa pokaaliin, mutta koska tilillä ei ollut ensimmäistäkään pelattua ottelua, nimi jätettiin pois. Mutta mestaruussormuksen Zanier kuitenkin kuittasi. Hän juhli luonnollisesti myös jäällä mestaruutta joukkuekavereittansa kanssa ja pääsi vuorollaan pokaaliin kiinni. Seuraavalla kaudella Zanier pelasi Edmontonissa uransa ainoiksi NHL-peleiksi jääneet kolme ottelua. Loppukausi meni farmissa. Stanley Cup -sormus kiilteli maalivahdin sormessa käytännössä uran loppuajan Euroopassa, lähinnä Italiassa. Hänen otteensa vakuuttivat saapasmaassa jopa niin paljon, että hän sai Italian passin ja nousi Italian maajoukkueeseen. Olympiakisoissa 1992 Italian maalilla pelasi kolmessa ottelussa entinen Wayne Gretzkyn, Jari Kurrin, Mark Messierin ja kumppanien joukkuekaveri Zanier. Ura jatkui Milanossa ja kaudella 1990-91 joukkuekaveriksi luisteli tuttu mies, numero 17, Jari Kurri. Kurrin visiitti jäi kauden mittaiseksi ja Los Angeles kutsui, mutta Zanier jatkoi pelaamistaan Euro-kaukaloissa, pääosin Italiassa, vuoteen 2000 asti.