Kun kaiken Iivo-huuman taakse vaivautuu katsomaan, on takana epäonnistuneet olympiakisat. Ja näitä kisoja edelsi epäonnistuneet kesäkisat. Eikä putkeen ole huippu-urheilulla mennyt muutenkaan.

Viimeisen viikonlopun positiivisuus olisi ollut kelpo ja tuttu savuverho sille, että kaikki on oikeastaan sittenkin hyvin. Vaikuttaa siltä, että kadunmiehet ja osa mediastakin olisi tämän sumutuksen niellyt.

Onneksi Mika Kojonkoski ei kuulunut tähän ryhmään. Hän osoitti suoraselkäisyyttä ja rautaista ammattimaisuutta arvioidessaan sitä, pystyykö ja/tai haluaako hän tehtävässään jatkaa. Ei halunnut. Todennäköisesti hänet olisi tässä nykypäivän ymmärtävässä mielipideilmastossa valittu uudelleenkin. Mutta tuo teko, tehtävän jättäminen, osoittaa, että kyseessä on kovan luokan ammattilainen, jota eivät puolivillaiset tulokset tyydytä.

Toivottavasti samaan johtopäätöksen tulevat muutamat muutkin. Esimerkiksi Mika Lehtimäki voisi aivan huoletta keskittyä jatkossa vain yleisurheilun kommentointiin, koska siinä hänellä on oikeasti jotain annettavaa. Jos Lauri Marjamäestä olisi näkemään metsän puilta, hän olisi jättänyt KOLMANNEN arvokisaepäonnistumisensa jälkeen tehtävänsä välittömästi olympialaisten jälkeen. Ja moni, moni muu voisi tehdä täysin saman johtopäätöksen, useissakin lajeissa.

Onnea Kojonkoskelle uusiin tehtäviin. Niitä riittää varmasti, sillä suuressa maailmassa osataan arvostaa sitä, että jättää oman tehtävänsä, jos siinä ei ole tavoitteisiin päästy.

Aiheet Kojonkoski Mika Muu Urheilu olympiakomitea