Naisleijonien puolustaja Emma Terho, 32, valmistautuu jo viidensiin olympialaisiinsa.

– Ei ole kyllä mitenkään rutiininomaiseksi käynyt. Lähden tosi innokkailla fiiliksillä. Minulla on luottavainen olo, meillä on ollut aika vahva kausi ja hyvä viimeistelyleiri takana, Terho kertoi juuri ennen kisakaupunki Sotshiin lähtöä.

Terhon seurajoukkue Blues hävisi naisten SM-sarjassa vain kaksi peliä ja voitti runkosarjan.

– Euroopanmestaruusturnauksen finaaliin pääsimme, ja SM-sarjassa on mennyt myös tosi hyvin. On ollut mukavasti kaikkia välitavoitteita.

Naisleijonat pelasivat viime viikolla Vierumäellä kaksi ottelua – Pelicansin ja Hollolan Kiekon C-nuoria vastaan. Tuloksena oli tappio ja voitto.

– Pelasimme hyvin. C-junnupojat ovat aina olleet sellaisia, että meidän täytyy pelata tosi hyvin että voimme haastaa heidät. Voitimme jälkimmäisen pelin 5-1, niin tuli aika hyvä fiilis.

Terho pelasi nuorempiin C-junnuihin asti itsekin poikien kanssa.

– Tuntuu, että se on aika sellainen kohta, että sen kauden aikana pojat alkaa fysiikassa kasvamaan tosi paljon.

Espoolainen on pelannut olympiakiekkoa aiemmin Naganossa, Salt Lake Cityssä, Torinossa ja Vancouverista.

Miltä tuntuu nyt mennä Venäjälle?

– Kyllähän se tuo varmasti tiettyä eksotiikkaa. On ihan uusi paikka. Harvoin olemme pelanneet noin lämpimissä kaupungeissa. Aika alussa menee varmasti kisakylän, kämpän ja ruokalan välillä. Hyvin paljon samaa kuin missä tahansa muuallakin.

Joukkue on asettanut tavoitteekseen mitalin.

Mitä sen voittaminen vaatii?

– Se vaatii sitä, että lähdemme jokaiseen peliin pelaamaan parasta suoritustamme. Kahdesta viime MM-kisoista on neljäs sija, joten meillä ei ole mitään turhia luuloja tai ylimielisyyttä.

Suomi voitti syksyllä Lake Placidissa USA:n, mikä luo uskoa koko joukkueeseen.

– Se tuo tervettä itseluottamusta siihen, että kun valmistaudumme niin hyvin kuin voimme, meillä on edellytykset voittaa.

Naiskiekkoilussa pohjoisamerikkalaisten ja eurooppalaisten välinen ero on kaventunut – ja Euroopan maista yhä useampi on noussut taistelemaan tasaväkisesti toistensa kanssa. Emäntämaa Venäjän joukkueessa näkyy kotikisojen merkitys.

– Se näkyy todella isoina panostuksina. Valmennuksessa on ollut (Aleksei) Jashin taustalla, heillä on paljon taitavia yksilöitä ja he pelaavat hyvin myös joukkueena. Varmasti Ruotsi, Venäjä ja Sveitsi ovat sellaisia päävastustajia meille.