Teemu Wirkkalan reidestä löytyi repeämä, joten Ari Mannio heittää hänen tilallaan Pekingin MM-kilpailuissa. Sivustomme asiantuntija Lauri Hollo ei näe heittäjän vaihtumisella käytännön merkitystä.

Teemu Wirkkala jää nyt reiden repeämän vuoksi pois Pekingistä ja Ari Mannio valitaan joukkueeseen, miten tämä vaikuttaa menestysodotuksiin?

– Kaverit ovat olleet koko kauden erittäin tasaisia, joten merkitystä ei käytännössä ole. Itse asiassa Mannio on heittänyt pidemmälle tänä kesänä ja myös useamman kerran yli 83 metriä. Ehkä Wirkkalalla olisi ollut pankissa hiukan enemmän potentiaalia, mutta toisaalta Mannio on tuloksellaan 86,82 maailmanlistan kuutonen. Tuollainen heitto pitää nyt vain saada kaivettua Pekingissä esille. Nostan hattua Wirkkalalle, joka totesi kylmäpäisen suoraselkäisesti tilanteen ja kertoi itse jäävänsä pois MM-areenalta. Aika moni olisi toivonut parasta ja lähtenyt yrittämään puolikuntoisenakin.

Mitä jäi päällimmäiseksi mieleen Kalevan kisoista?

Antti Ruuskasen kova heitto toki, viäräleuka näyttää olevan taas kerran kesän kovimmassa iskussa juuri oikealla hetkellä. Enkä edes usko, että tämä 88,98 oli mikään potentiaalinen maksimi, tuuliolot olivat hankalat. Pitäisin Ruuskasta tässä kohtaa jopa suurempana mestarisuosikkina Pegingissä kuin Tero Pitkämäkeä. Mutta onhan tämä aivan upea tilanne, että meillä on kaksi koko ajan tasaisen kovia tuloksia suoltavaa heittäjää laittaa kisoihin. Maailman kärkimiehistä van Tshekin Vitezslav Vesely on pystynyt samanlaiseen varmuuteen ja nousujohteisuuteen kuin suomalaiskaksikko.

Sandra Erikssonin kunto on huikeassa nousussa. Kauden avauskisasta lähti 13 päivässä 32 sekuntia ja siitä nyt 11 päivässä yli 10 sekuntia. Jos takaiskuja ei tule, SE on Pekingissä ihan haarukassa. Myös Minna Nikkasen hyppy alkaa löytyä lupaavasti.

Pitäisikö Suomen kansan huolestua Pitkämäen pakarasta?

– Tuskin isosti. Oletko koskaan kuullut keihäänheittäjästä, jolla ei olisi jonkun sortin kolotuksia? Toki moinen tuntemus on aina riski jostakin isommasta, mutta Pitkämäki oli jo maanantaina pystynyt juoksemaan, joten uskoisin, että mitään radikaalia ei pakarasta löydy.

Kuka oli mielestäsi kisojen suurin yllättäjä?

– Kyllä se oli ehdottomasti vasta loppuvuodesta 18 vuotta täyttävä Alisa Vainio. 10 000 metrin aika 32.58,17 debyyttikilpailussa oli nuorelta juoksijalta huikea suoritus. Sehän on naisten kaikkien aikojen tilastossakin sijalla viisi. Aika oli Euroopan junioritilaston ylivoimainen ykkönen ja maailmantilaston viitonen, eikä Euroopan 22-vuotiaiden sarjastakaan löydy kuin neljä kovempaa juoksijaa.

– Vainion tekniikka on todella taloudellista ja silmiä hivelevää, tästä naisesta voi tulla oikealla otteella seuraavan olympiadin aikana ihan mitä tahansa. Ainakin kyseessä on kovin nuori lupaus meillä pitkiin aikoihin.