Sanni Utriainen heitti kehnon karsinnan Pekingin naisten keihäässä. Kaksi ensimmäistä heittoa kantoivat 55,56 ja 54,57, kolmannen Utriainen astui yli. Vielä Kuortaneella pari viikkoa sitten Utriainen rykäisi ennätyksensä 63,03. Miksi kävi näin, sivustomme asiantuntija Lauri Hollo?

– Kuten arvioin eilisessä ennakossa, vaatisi finaalipaikka täydellistä onnistumista. Faktahan oli se, että Utriainen on heittänyt vain kolmessa kilpailussa tänä kesänä yli 60 metriä ja niissäkin joka kisassa ainoastaan kertaalleen. Utriaisen kesän kisatulosten keskiarvo on 56,53, joten siitä voidaan päätellä se perustaso. Heittäminen on ailahdellut kisasta toiseen todella paljon, eikä nyt osunut sitä hyvää päivää kohdalle. Harmi, että heikko päivä tuli kesän tärkeimmällä hetkellä.

Pettikö Utriaisen pää?

– Hyvä kysymys. Toki jännitystä varmasti oli ilmassa, koska nyt hänellä oli realistinen sauma nappiheitolla mennä finaaliin ja jopa pistesijalle. Mutta omalla tavallaan pään pettäminen on jotenkin halpahintainen klisee. Joskus urheilija onnistuu arvokisoissa, joskus ei. Utriainen on nuorten maailmanmestari ja aikuisten EM-finalisti 2012. Toki hän jäi Lontoon olympialaisissa ilman tulosta, mutta en usko, että tässä on kyse mistään huonosta kilpailupäästä. Näitä tulee joskus kaikille urheilijoille.

Utriainen epäili itse YLE:n haastattelussa, että epäonnistumisen taustalla olisi se, että hän on ollut jo liian pitkään reissun päällä. Mitä sanot tuosta selityksestä?

– No se oli pettyneen urheilijan hätäinen paikkoheitto pari minuuttia suorituksen jälkeen. Tuskin Utriainen tarkemmissa jälkianalyyseissa tuohon itsekään uskoo. Kun arvokisoissa ollaan näinkin kaukana kotoa, siihen liittyy olennaisena osana valmistava leiri sekä pitkäkin oleskelu kisapaikalla. Se on vain yksinkertainen totuus.

Utriainen on ollut kolmessakin eri työssä viime vuosien aikana ja keskittyminen urheiluun ei ole välttämättä onnistunut ihan täydellisesti. Hän joutui ottamaan myös 6000 euroa pankkilainaa pystyäkseen urheilemaan. Aika karu kuvaus siitä, mitä urheilijan arki on Suomessa. Ja silti Utriainen on heittänyt sen 63,03 tänä vuonna, taustaan nähden kova temppu.

– Todella kova temppu. Jos näistä askelmerkeistä ponnistaen pidetään pettymyksenä, kun ei ole omassa lajissa maailman 12 parhaan urheilijan joukossa, on suhteellisuudentaju pahasti pielessä. Tätä on suomalaisten yksilölajien urheilijoiden arki aivan terävintä maailmankärkeä lukuun ottamatta. Itsensä pystyy elättämään ehkä kymmenkunta yleisurheilijaa, heistä vain muutamalla jää sukanvarteen uran jälkeen. Onhan tämä karmaisevaa, että näistä lähtökohdista pitäisi pystyä haastamaan suurten maiden ammattilaiskoneistot, joissa urheilijoille luodaan taloudellisesti turvattu tilanne keskittyä olennaiseen. Nyt Utriainen pääsee jälleen toivottavasti tukirahoihin kiinni ja varmasti myös opetusministeriön urheilijapalkalle. Sponsoreitakin löytynee. Mutta löyhässä on suomalaisen yksilöurheilijan ura: jos Kuortaneella ei olisi tullut 63-metristä, tuskin Utriainen olisi ollut tulevalla kaudella juuri erilaisessa tilanteessa kuin tänä vuonnakaan. On tämä jokseenkin kammottava visio suomalaisten urheilijoiden arjesta.