MM-pronssiottelun alla on monesti iso kysymys se mikä on kahden hävinneen joukkueen motivaatio. Etenkin nyt kysymys on hyvin aiheellinen, koska pronssiottelussa ei kohta kahta yllättäjää, vaan kaksi menestykseen tottunutta joukkuetta. Riittääkö motivaatio?

Brasilian nöyryytys välierässä muuttaa kuitenkin asetelmia melko lailla. Joukkueen on nyt pakko pestä ainakin jollain lailla kasvonsa kotiyleisönsä edessä ja kun kyse on nimenomaan Brasiliasta, niin saappaat jalassa puolustamalla kärsitty 0-1-tappio ei todellakaan ole oikea keino.

Brasilian pitää paitsi voittaa tarjota myös yleisölle aihetta uskoa, että joukkue on edelleen omaa luokkaansa luovuudessa ja taidossa – tai ainakin antaa jotain viitettä tähän suuntaan.

Hollannin motivaatio voi oikeasti olla enemmän kysymysmerkki, mutta kun Brasilia ei voi vetäytyä puolustamaan mainitusta syystä, niin Hollanti syttynee viimeistään pelin kestäessä huomatessaan, että vastustaja tarjoaa sille mahdollisuutta lähteä pelaamaan sitä mitä joukkue parhaiten osaa: teräviä ja nopeita vastaiskuja.

Brasilia ei saa jäädä maaleitta ja sen myötä myös Hollannin jääminen maaleitta on melkoisen epätodennäköistä. Mitään 0-0:aa ei nyhjätä, koska Brasilialla ei ole siihen varaa, eikä Hollannilla tässä tilanteessa halua. Hollanti saattaa hyvin kaivaa muutaman vähemmän pelanneen nälkäisen pelaajan mukaan, kun Brasilia tuskin merkittäviä muutoksia tekee.

Aika rohkea täytyy olla luottaakseen johon 4-3-vetoihin, mutta maaliodotusarvo ottelussa on suhteellisen suuri. Kumpaan suuntaan maaleja sitten painottaa, on makuasia.