Liverpoolin suomalaiskannattajat kokivat keskiviikkona ikimuistoisen illan, kun Sami Hyypiä oli Helsingin Casino Sports Barin avoimessa tilaisuudessa muistelemassa vuoden 2005 Mestarien liigan menestystarinaa.

Pelin juonenkäänteet (dramaattinen nousu 0-3-tappioasemasta mestaruuteen) ovat faneilla tietysti tarkasti mielessä, mutta nyt mieliin taltioitui ekstroja.

– Sami kertoi muutamia todella hyviä pukukoppitarinoita, joita en entuudestaan tiennyt, kertoo Poolia 1970-luvulta asti fanittanut Mika Immonen.

Näihin sisältyi muun muassa se hauska kertomus, kuinka finaalissa huonosti pelannut Djimi Traore ehti tauolla jo suihkuun asti, kunnes tuli käsky takaisin kokoonpanoon.

(Tämä ja muita tarinoita on luvassa lisää Arvokisat.comissa videoiden muodossa lähipäivinä.)

Hyypiää ollaan nyt huhuissa viemässä vahvasti Liverpoolin apuvalmentajaksi. Miltä se tuntuu?

– No ihan hemmetin hyvältä, aivan loistavalta. Sinne vaan, innostuu Liverpoolin Suomen faniyhdistyksen sihteeri Jani Arponen.

– Kyllä siitä tulisi entisestään lisäintoa seurata, toteaa Immonenkin.

– Ja kyllä ne tarvitsisivat Hyypiää siellä, huomauttaa Arponen.

Faniyhdistyksessä on täällä runsaat 400 jäsentä. Naapureihin verrattuna ollaan vielä takamatkalla: Ruotsissa luku on 5500 ja Norjassa hurjat 35 000.

– Liverpoolissa pelasi yhteen aikaan 3-4 norjalaista, ja tietysti norjalainen jalkapallo on ottanut aika paljon mallia Englannista, Arponen taustoittaa.

– Paikan päällä Anfieldilla sen näkee, että norjalaisia on joka paikassa. Ja paikallisetkin kysyvät meiltä suomalaisiltakin aina ensimmäiseksi, että oletteko Norjasta, Immonen hymähtää.

Hyypiän molemmat näkivät nyt ensimmäistä kertaa livenä lähietäisyydeltä muuten kuin stadionilla. Päätavoite toteutui, kun nimmarit tuli saatua lyhyen jutustelun ohessa, ja palkintoarpakin oli juuri faniyhdistyksen jäsenille suosiollinen.

– Hyvässä kunnossa Sami näyttää olevan edelleen, hyvin voisi jatkaa pelaamista. Meillä olisi yhdistyksen joukkueessa ihan helposti puolustajan paikka vapaana. Helsingin harrastesarjaa pelataan, Jani Arponen virnistää.

Pekka Mäntylä, Helsinki