Kommentti: ”Eroa välittömästi Arja!”

Palloliiton ylimääräinen liittokokous istuttiin lauantaina Helsingissä. Loppujen lopuksi uudistusmieliset veivät koko potin ja muutosvastarinnan kannattajat jäivät vähemmistöön. Seurojen Palloliitto -nimellä tunnettu uudistus hyväksyttiin niin toimintamallina kuin sääntömuutosten osalta.

Mutta liippasi läheltä, ettei näin olisi käynyt. Muutosvastarinnan yksi näkyvimmistä henkilöistä, Vaasan Kiiston hallinnossa vaikuttava Vaasan piirin puheenjohtaja Arja Bondas teki lauantaina liikkeen, joka oli kaataa koko parin vuoden mittaisen, Pertti Alajan aloittaman, muutostyön. Bondas uskollisine kisälleineen yritti tulpata Seurojen Palloliiton sääntömuutosten osalta pöydälle. Käytännössä tämä olisi tarkoittanut koko prosessin pysähtymistä ja joskus hamassa tulevaisuudessa vielä toista ylimääräistä liittokokousta.

Uudistusmielisten onneksi kokouksen puheenjohtajana nuijaa heilutteli kehäkettu Heikki Halila, joka tietyillä manöövereillä hämäsi kokousväen ja Bondaksen joukkojen esitetty – ja kannatettu – esitys jäi periaatteessa äänestämättä. Halilan toiminta sai uudistusmieliset pohtimaan Halilan pronssaamista Hall of Fameen ja muutosvastarinnan edustajat jäivät jupisemaan kovaa kohtaloaan Kalastajatorpan nurkkiin.

Bondakselle on tietysti täysi oikeus olla jotain mieltä ja tuoda se mielipide myös esiin. Sen vuoksi ei olisi syytä otsikon ehdottamaan toimenpiteeseen. Mutta pointti onkin siinä, että Bondas on myös Palloliiton liittovaltuuston puheenjohtaja. Ja liittovaltuusto oli päätynyt esittämään liittokokoukselle Seurojen Palloliittoa kaikissa sen muodoissa. Bondas siis veti mattoa alta johtamaltaan hallintoelimeltä ja sen jäseniltä sekä tietysti myös Palloliiton johdolta. Peli oli kovaa – voittajan olisi helppo hymyillä, mutta murskatappion kokeneella ja omiaan machetella selkään vetäneellä henkilöllä olisi kaiken järjen mukaan vain yksi mahdollisuus: erota välittömästi liittovaltuuston puheenjohtajan tehtävästä. Sen tehtävän hoitaminen on yksinkertaisesti mahdotonta, kun on julkisesti esiintynyt muutosvastarinnan kovana äänitorvena ja nyt, kun muutosta pitäisi laittaa käytäntöön.

Vahvassa respect-hengessä niin ehdokkaiden kesken kuin mediassakin käyty puheenjohtajapeli kääntyi ennakkosuosikille. Ari Lahti valittiin seuraavaksi kahdeksi vuodeksi tehtävään. Mutta ei läheskään niin selvästi kuin vielä jokin aika sitten näytti. Ville Niinistön loppukiri oli vahva. Niinistön nousuun vaikutti toki myös se, että Mika Aaltosen harvoista kannattajista aika monet siirtyivät Niinistön taakse jo vaalin ensimmäisellä kierroksella. Lisäksi jonkinlainen viime hetkien takinkääntö supisti eroa.

Tämä tapahtui todennäköisesti Helsingin piirissä. Se, että Lahti pysyi lopulta Niinistön edellä, vaati myös vahvaa kulissipeliä. Surullisen kuuluisan vanhoillisessa ja ikuisesta ”hyvä veli” –perseilystään tunnettu Uudenmaan piiri koki jonkinasteisen vallankumouksen ylimääräisen liittokokouksen kynnyksellä. Kun Uudenmaan piiriä vuosikausia johtanut Keravan osasto oli tottunut saamaan aina omat tyyppinsä läpi näihin äänestyksiin, murskattiin tämä ylivalta kertaheitolla. Hexi Artevan ja Jan Waldenin johdolla Uudenmaan jäärät jäivät vähemmistöön eivätkä päässeet käyttämään jättipiirin antamia suuria vaikutusmahdollisuuksia. Juuri nämä Artevan/Waldenin ryhmän äänet varmistivat Lahden valinnan sekä myös sen, ettei Bondas saanut havittelemaansa tukea Uudeltamaalta kuin henkisesti.

Ehkä koko ylimääräisen liittokokouksen Palloliiton kannalta suurin uhkakuva väistyi varapuheenjohtajaäänestyksessä. Ainoana ehdokkaana vielä lauantaina alkuiltapäivästä ollut Katri Mattsson – eli meritoitunut entinen pelaaja ja nuori nainen – sai loppumetreillä haastajan. Palloliiton järjestöveteraani Harri Talonen ilmoittautui mustana hevosena kisaan, lopulta hävitäkseen nöyryyttävin lukemin. Menettelytapa ei miellyttänyt edes muutosvastarintalaisia eikä Talonen saanut lopulta tukea juuri mistään.

Miksi tämä sitten oli Palloliitolle niin iso asia? Siksi, että jos Mattssonin valinta olisi kilkattu loppumetreillä ja hänen sijastaan olisi valittu juuri 60 vuotta täyttänyt Talonen, olisivat liiton edustajat saaneet selitellä medialle turhaan omaa uudistumishaluaan, tasa-arvonäkemyksiään ja uuden aikakauden alkamista väsymiseen asti – turhaan. Omalla tavallaan koko Seurojen Palloliiton tuoreus ja modernin vivahteet olisi vedetty kuin pytystä alas Talosen valinnalla Mattssonin sijaan.

Tuollakin päätöksellä kenttä osoitti, että uudistushalua todella on olemassa. Aika näyttää, millaisia kapuloita erilaiset bondakset sitten heittävät rattaisiin Seurojen Palloliiton ottaessa ensimmäisiä todellisia askeliaan.