HIFK aiheutti lauantaina kovan kolauksen SJK:n mitalihaaveille ja vielä isomman kolauksen vielä jollain tavoin hengissä olleille mestaruushaaveille. Joukkue otti vasta kauden toisen (!!!) kotivoittonsa hyvän ja vauhdikkaan peliesityksen seurauksena.

Koko kentän keisari oli tyyliniekka Mika ”Väykkä” Väyrynen. Väyrysen älykäs liikkuminen, oikeat valinnat ja oivaltavat syötöt olivat nautinnollista katsottavaa.

Mikään salama Väyrynen ei ole koskaan ollut, mutta lauantaina näki, mikä on pelisilmän merkitys: koko ajan oikeassa paikassa niin hyökkäyspelissä kuin puolustuksessakin.

Veikkausliigalle tuollaiset pelaajat ovat iso valopilkku. HJK:ssa Väyrynen oli tähtisikermässä yksi sakara muiden joukossa, Antti Muurisen HIFK:ssa hän on saanut valtavan roolin. Eikä Väyrynen ole koskaan vastuuta pelännyt kantaa.

Päinvastoin, hän nauttii siitä. HIFK:n ensimmäinen maali syntyi Väyrysen loistavasta kulmasta ja toisen hän alusti nerokkaalla lyhyellä syötöllä pystyyn. Isoja tekoja joukkueelleen tärkeässä pelissä.

Toivottavasti Mika Väyrynen jatkaa vielä pelaamistaan ainakin vuoden. Mitään pelillistä syytä lopettamiseen ei ole. Paikkojen kunnossa pysyminen on sitten toinen asia. Toivottavasti myös HIFK miettii asiaa sitä kautta, että tehdään Väyryselle jatkosopimus – vaikka se vähän enemmän todennäköisesti maksaisi – ja rakennetaan hänen ympärilleen.

Eikä siten, että katsotaan keväällä, onko joukkueella varaa Väyrysen pestaamiseen.

Harmittavan pitkään noin kovan luokan pelimies seurasi otteluita katsomosta käsin. Suurin häviäjä tässä oli Veikkausliigayleisö.