Hiihdon arvokisattoman kauden kohokohta Tour de Ski alkaa uudenvuodenpäivänä. Sivustomme erikoishaastattelussa päävalmentaja Reijo Jylhä luotaa paitsi suomalaisten tavoitteet, myös maastohiihtomme nykytilaa.

Tour de Ski kolkuttelee ovella, millaiseen tulokseen päävalmentaja olisi tyytyväinen?

– Siihen, että onnistuisimme saamaan kaikki naiset maaliin asti, koska samalla se tarkoittaa, että heillä kaikilla on erinomaiset mahdollisuudet olla 10 joukossa. Olisi urheilijoille kova juttu, jos joku olisi Tourin podiumilla ja se on mielestäni mahdollisuuksien rajoissa.

– Miesten tulokset on olleet alkukaudesta niin vaatimattomia, että on hankala asettaa kovia kokonaisodotuksia. Kun olen urheilijoita haastatellut, niin kaikilla on mieli odottava ja kova halu näyttää mihin pystyy. Miesten kohdalla tähtäin on ensimmäisestä kisasta lähtien yksittäisissä kilpailuissa, sprintissä Martti Jylhä, Anssi Pentsinen ja Ristomatti Hakola ovat kaikki sellaisia, joilla on mahdollisuus finaaliin. Ja takaa-ajossa Heikkisen Matilla on saumat mihin tahansa. Hän on näissä yleensä vahvoilla, Matti voi hiihtää kuuden joukkoon realistisesti. Ja jos koko Tour menee hyvin, Matti on niitä miehiä, jotka voivat iskeä viimeisessä loppunousussa isonkin tuloksen.

Paljon on spekuloitu totta kai Iivo Niskasen tilanteella, miten näet sen juuri nyt ja mitä häneltä odotat Tourilla?

– Pertsan 30km ja Oberin perinteinen 15 kilometriä ovat Iivolle erittäin tärkeitä. Hän käy Jaakobin painia itsensä kanssa, mihin hän olisi tyytyväinen. Toivon hartaasti, että hän saa yksittäisissä kisoissa onnistumisia. Kausi on ollut niin rikkonainen, että kokonaiskisan tavoitteita ei kannata miettiä. Mutta yksittäisissä kisoissa lähelle podiumia, se on hyvä tavoite.

Kuinka tärkeä asia oli mielestäsi, että Krista Pärmäkosken ns. tulppa irtosi Toblachissa? Ja miten näet, miksi Kristan hiihto oli alkukauden niin nihkeää?

– Olemme lähteneet hakemaan kisojen kautta koko kauden menestystä. Tilanne on ollut sellainen, että kunto etenee kisa kisalta, ei niin, että heti oltaisiin täydessä iskussa. Nyt aika moni urheilijoistamme on nostanut kuormitusärsykettä määrän kautta, ja siinä keventämisen hallinta on suurin haaste. Kun harjoiteltiin kovaa vielä Oloksen ja Rovaniemen kisojen aikaan, oli kulku hyvää. Mutta kun kevennettiin, kulku heikkeni selkeästi. Lihas alkaa olla Kristalla vasta nyt suorituskykyinen.

Kommentoit joku aika sitten, että poikasi Martti ei Tourille lähde, mutta lähtee kuitenkin. Mikä oli muuttuneen mielen taustalla, käytiinkö kovakin kädenvääntö isän ja pojan välillä?

– Ei väännetty, mutta Martin kokonaissijoitus on nyt sprintticupissa sen verran hyvä, että päädyimme tähän ratkaisuun. Kestävyyspohja on parantunut niin hyvin, että Martti pystyy hiihtämään ihan kilpailukykyisesti Tourilla molemmat sprintit, vaikka välissä on normaalimatkoja.

Mitä mieltä olet siitä, että Ski Tour Canada päättää tämän kauden, hyvä vai huono uudistus?

– Nooo…koko hiihdon ison kuvan kannalta on hyvä, että tapahtumia on eri mantereilla. Kanada on kuitenkin viime vuosien aikana etenkin miesten hiihdossa ollut ihan kärkimaita. Siinä mielessä se on hyvä. Mutta kun maailmancup päättyy sinne, niin kuinka hyvät valmiudet sinne on lähteä niillä, jotka eivät omaa enää siinä kohtaa mahdollista menestykseen kokonaiscupissa? Ja lisäksi tuollainen touri vastaa kustannuksiltaan aika lailla arvokisoja, kun suurin osa porukkaa vielä lentää sinne valtameren yli.

– Pahimmillaan siinä voi käydä niin, että se kuormitus siellä vaikuttaa jopa koko seuraavaan kauteen. Siinä vaiheessa on arvioitava kunkin tilanne tarkoin, ei sinne kannata väsyneitä urheilijoita lähettää. Olemme ajatelleet, että lähtökohtaisesti sinne menevät sellaiset urheilijat, joilla on kuuman ryhmän paikka tai mahdollisuus nousta sinne Kanadassa. Suurin osa meidän hiihtäjistä on sitä mieltä, että sinne lähdetään.

Uudistuksista puheen ollen, niitä on tehty hiihdossa rajulla kädellä parin viime vuosikymmenen aikana, mitä sinä uudistaisit, jos saisit vapaat kädet?

– Ai, pitäisikö vielä keksiä lisää uudistuksia? Kyllä minä pudottaisin sen skiathlonin sieltä pois, se on keinotekoinen. Siinä on aiheutettu ihan turhia kustannuksia, on joudutte tekemään turhia välineitä, esimerkiksi kenkiä. Eikä siitä oikein kukaan urheilijoistakaan pidä.

Mikä on ollut mielestäsi paras uudistus, mitä hiihtoon on tehty? Yhteislähdöt, takaa-ajot, sprintit, sprinttiviestit ja tourit, mikä?

– Kehityspuolella mielestäni parasta on se, että olemme saaneet edelleen säilytettyä sekä perinteisen että vapaan tyylin. Jos olisi tehty kuten ampumahiihdossa, se ei olisi etu meille. Kun harrastajia ei ole liikaa Suomessa, on hyvä, että molemmilla hiihtotavoilla on edelleen mahdollista kilpailla maailman huipulla.

Sitten on ihan pakko nostaa esiin tämä tasatyöntö perinteisen kilpailuissa. Eihän se nyt penteles näytä edes hiihdolta, minä en ainakaan tykkää yhtään. Mikä on kantasi siihen?

– Kun ollaan ihan vain tasatyönnössä ja luistelu saadaan siitä kitkettyä kokonaan pois, se on ihan ok. Urheilija valitsee vahvuuksiensa mukaan, meneekö tasatyönnöllä vai vuorohiihdolla. Kun latu ja keli antavat siihen mahdollisuuden, se tuo yhden elementin lisää tähän. Siinä voi mennä vikaan, mutta tavallaan se on sama asia kuin suksivalinta.

Mikä siinä muuten on, että miehet ja naiset hiihtävät edelleen eri matkoja? Ei ole mitään fysiologisia perusteita siihen, että matkat eivät voisi olla samat, onhan näin yleisurheilussakin maratonia myöten.

– Se on vanha jäänne, kun tällä lailla on alun perin lähdetty. En usko että keskustelua on aiheesta edes käyty. Kyllä naisilla voisi olla esimerkiksi kestävyystyypeille pidempiä matkoja. Tosin naisten erot maailmalla ovat juuri nyt niin isoja, että pitääkseen homman mielenkiintoisena, pitäisi matkoja kai pikemminkin lyhentää…

Tästä tulikin mieleen, että nämä hiihtäjien harjoitustunnit ja niiden nosto ovat olleet viime aikoina paljon esillä. Onko se hyvä tapa mitata tekemistä? Kai laadullakin on merkitystä, ei vain tunneilla, muutenhan kaikki tämä olisi pahuksen helppoa? Toisaalta taas Martin Johnsrud Sundby raastaa 1200 tuntia vuodessa ja ihan kivasti on kulkenut…

– Tätä voi lähestyä kahdesta suunnasta. Hitauden kautta ei hiihtoa kannata lähestyä missään nimessä. Suomalaisessa kestävyysurheilussa olemme lähestyneet kestävyyttä liikaa hitauden kautta. Lähtökohtaisesti on oltava koko ajan riittävän nopeita. Nopeutta ja suorituskykyisyyttä pitää olla koko ajan harjoittelussa mukana, vaikka määrää olisi tosi paljon. Uskon että tämä on yksi ongelma esimerkiksi meidän kestävyysjuoksussa. Määrän on oltava riittävä, eikä se hiihtäjällä voi olla mikään 600 tuntia. Mutta onko 1200 tuntia liikaa, varmasti suurimmalle osalle kyllä. Vahvuuksien kautta on harjoiteltava, jollain se on määrällinen tekeminen, toisilla tehon kautta tekeminen. Silti tunteja on tultava nuoresta asti riittävästi, se on ihan selvää. Muuten ei ole maailman huipulle mitään asiaa.

Ja tällä aasinsillalla on ihan pakko kysyä seuraavaksi, että kerro oma mielipiteesi siitä, miksi norjalaiset ovat niin järjettömän hyviä, mikä sen ratkaisevan eron kaikkiin muihin tekee? Moni väittää, että doping, mutta eihän se nyt tänä päivänä voi enää niin olla.

– Ei. Se on keskinäinen hurjan kova kilpailu ja sellainen yleinen liikkumisen kulttuuri yhteiskunnassa. Heillä on perheissä edelleen yhteistä liikkumista ja ulkona ajanviettämistä, mikä meillä Suomessa on kadonnut jo lähes kokonaan. Lisäksi heillä vain on niin fanaattinen suhtautuminen hiihtoon, se on jopa paljon fanaattisempaa kuin suomalaisten suhde jääkiekkoon. Se on siellä kansallisesti todella merkittävä osa ihmisten arkea.

Palataan vielä urheilun arkitekemiseen. Mikä on mielestäsi suomalaisen hiihdon tila A-maajoukkueen takana?

– Tässä oli monta vuotta sellainen tilanne, ettei meillä ollut edes B-maajoukkuetta, eikä seuraavaan sukupolveen satsattu. Ja se kyllä näkyy. Nyt olemme alkaneet panostaa uudelleen ja haemme koko ajan keinoja, että saisimme nuorten aikuisten tilan tasolle, missä sen pitäisi olla. Kyse on laadusta, kokonaisuudesta, mutta etenkin urheilijan elämäntavan oppimisesta. Ei tuntimäärästä. Harva sieltä selviää lopulta A-maajoukkuetason urheilijaksi. Nyt olemme yhtenäistäneet valmentajakoulutusta ja yhteistä tekemistä, meillä on koko ajan säännöllisesti kerran kuukaudessa koulutustilaisuuksia ja tapaamisia.

Kuinka monta vuotta menee, että sieltä nousisi enemmän nuoria kansainväliselle tasolle? Aika vähän on lopulta viime vuosien aikana noussut.

– Kyllä se ottaa helposti ainakin puolenkymmentä vuotta, etenkin naisten puolella meidän kovimmat juniorit ovat vasta siellä 18 ikävuoden tuntumassa. Nuoria naisia meillä on nyt muutenkin niukasti. Siksi Susanna Saapunki on nyt täällä Tourilla, ihan vain tulevaisuuden takia. Tämä on hänelle nyt kasvun paikka.

Kuinka tyytyväinen olet tällä hetkellä niihin resursseihin, joilla sinä ja muut valmentajat sekä urheilijat tekevät työtään tällä hetkellä? Onko Lahden kotikisojen läheisyys parantanut resursseja?

– Ilman muuta on parantanut resursseja. Tänä vuonna on ollut paljon parempi ja helpompi tehdä töitä kuin viime vuonna, ja ensi kaudella tilanne on vielä parempi. Mutta edelleen osa A-maajoukkueenkin urheilijoista joutuu maksamaan omalla kustannuksellaan jotakin. Siitä haluaisin päästä kokonaan eroon.

Lahden MM-kisoihin on aikaa reilu vuosi. Edelliset vuonna 2001 olivat katastrofi koko lajille, sitä edellisissä vuonna 1989 tuli mitalitilaston suvereeni voitto ja yhdeksästä maastohiihtomatkasta 4 kultaa, 4 hopeaa ja 3 pronssia. Mitä tapahtuu vuoden päästä?

– Kun otin pestini päävalmentajana vastaan, piti määritellä jokin tulevaisuuden tavoite. Siinä yhteydessä piti nähdä itsensä Lahden keväänä. Sanoin, että näen itseni onnistuneiden MM-kisojen jälkeen jakamassa onnistumisen kunniaa koko tiimille, joka on ollut ihan uudella tavalla siinä mukana. Olemme synnyttäneet sekä olympiakomitean, että KIHU:n kanssa hienoja asioita, joissa on paljon uskottavuutta. Tämä on tiimin tuottamaa tulosta: fysiologeja, psykologeja, lääkäreitä, fysioterapeutteja, iso huoltoryhmä, monta valmentajaa ja urheilijat. Väistän sijoitustavoitteen, mutta jos voin silloin olla jakamassa kiitosta tästä uudesta yksilölajien tiimityöstä, niin silloin olen tyytyväinen ja silloin niistä kisoista on tullut myös mitaleja.

LAURI HOLLO

Aiheet Haastattelut Hiihto Jylhä Reijo Maastohiihto Niskanen Iivo Talvilajit