Hiihdon kansallinen kilpailukausi alkoi, kun Vuokatissa hiihdettiin lauantaina Suomen Cupin sprintit ja sunnuntaina viestit.

Sivustomme asiantuntija Lauri Hollo, mitä sanot avausviikonlopusta?

– Olihan tuo kansallisen sarjan kilpailuviikonlopuksi aivan upea, kun viivalta puuttuivat huipuista ainoastaan loukkaantuneet Matti Heikkinen ja Lari Lehtonen, sekä Krista Pärmäkoski. Kovaa mentiin ja etenkin eiliset sprintit olivat hienoja taisteluja.

– Totta kai monella hiihtäjällä näkyi se, että menossa on edelleen raju harjoitusjakso. Mutta sitäkin hienompaa, että lähes kaikki parhaat olivat mukana.

Mistä se kertoo?

– Kyllä se kertoo siitä, että Suomen Cupista on onnistuttu tekemään erittäin hyvä tuote. Itse olin hieman epäilevällä kannalla, kun sarja lanseerattiin, mutta väärässä olin. Rahapalkinnot ja hyvä konsepti houkuttelevat huippuja mukaan ja lisäksi TV-yleisöä tuntuu kiinnostavan. Viime kaudella paras katsojamäärä oli yli puoli miljoonaa. Voin hyvin kuvitella, että järjestäjät, hiihtoliitto sekä sponsorit ovat erittäin tyytyväisiä. Näin yleisurheilumiehenä ei voi kuin toivoa ja rukoilla, että yleisurheiluun pystyttäisiin luomaan jokin vastaava täysin kansallinen sarja, jolla olisi samanlainen vetovoima.

Miltä huippuhiihtäjiemme meno näytti, voidaanko vetää johtopäätöksiä kuntotasosta?

– Varmasti jotakin, mutta ei vielä lopullisia. Maailmancup alkaa Rukalla kuun lopussa ja vasta siellä nähdään, missä mennään verrattuna kansainväliseen kyytiin. Ja varmasti osa veti kisat täysin kovan harjoitusviikon keskellä, osalla saattoi olla rytmitettynä kevyt viikko tähän kohtaan, siksi vertailu on hankalaa.

Mona-Liisa Nousiaisen meno sprintissä oli väkevää. Hän siirtyi aviomiehensä Villen ja Niclas Grönin valmennuksesta Reijo Jylhän tiimiin. Toivotaan, että Jylhä keksii konstit vauhtikestävyyden ja kestävyyden kasvattamiseen, sillä ne ovat vielä erottaneet Nousiaisen ihan maailman terävimmästä kärjestä. Nopeutta ja räjähtävyyttä kyllä löytyy.

Iivo Niskanen veti viestissä täysin suvereenin osuusajan, kun taas Sami Jauhojärvi ja Ville Nousiainen olivat ankkuriosuudella sellaisessa tilanteessa, ettei koneesta ollut tarvis ottaa kaikkea irti, hankala sen enempää arvioida.

Poimiko silmäsi viikonlopusta yllättäjiä, jotka saattaisivat nousta kansainväliselle tasolle?

– Muutama tyyppi nousi esiin. Esimerkiksi naisten puolella 21-vuotiaan Katri Lylynperän meno oli hienoa molempina päivinä. Hän näyttäisi ottaneen ison askeleen kohti kansainvälistä kyytiä. Etenkin sprintin kakkossija ennen Anne Kyllöstä, Kerttu Niskasta ja Aino-Kaisa Saarista oli kova juttu. Myös samanikäisen Leena Nurmen finaalipaikka sprintissä ilahdutti.

– Miesten puolella 19-vuotiaan Karri Hakalan pääsy sprintin välieriin oli hieno juttu, kaveri on selkeästi kehittynyt. Viestin osuusaikoja on hiukan hankalampi verrata, kun ei tiedä, kuka on vetänyt lämä tiskissä ja kuka ehkä hiukan säästellyt. Mutta kyllä kolmekymppisen Maija Hakalan kakkososuus oli yllättävän vahva. Miesten viestissä nuoret Lauri Vuorinen ja Joonas Sarkkinen hiihtivät oikein hyvät osuudet.