Olympiakisojen näytösluontoinen miesten jääkiekon alkusarja saatiin valmiiksi pari päivää sitten ja viimeiset jyvät karsittiin akanoista tiistaina. Keskiviikkona on sitten tosipelien aika: kahdeksan parasta alkaa tosissaan taistella mitaleista.

Suomi on nostettu monessa mediassa ehdottomaksi kultasuosikiksi eikä suotta. Perusteet ovat varmasti olemassa. Jos esimerkiksi Ilta-Sanomat käyttää jopa lööppinsä silottaakseen kultatietä, on varmasti kysymys eri vinkkeleistä punnitusta odotusarvosta. Uskotaan siis – Suomi on kultamitalisuosikki numero yksi.

Jos Suomi hoitaa hommansa odotusten mukaan ja palaa kotimaahan kultamitalit kaulassa, syntyy luonnollisesti jääkiekkohistoriaa jo voitetun olympiakullan vuoksi. Kolme maailmanmestaruutta saisi kaverikseen sen toisen isoista pokaaleista, joista jääkiekkomaailmassa säännöllisesti pelataan. Samalla se tarkoittaisi sitä, että Suomi saisi miltei ensimmäisen jäsenensä ”Three gold clubiin” eli siihen joukkoon pelaajia, jotka ovat urallaan voittaneet Stanley Cupin, MM:n ja olympiakultaa.

Ihan tyylipuhtaasti se ei tapahtuisi, sillä Leijonien GM voitti loisteliaalla urallaan Stanley Cupin ja maailmanmestaruuden, mutta ei olympiakultaa kaukalossa. Mutta nyt, GM:n roolissa, sarjan täydentäminen olisi mahdollista. Ainakin periaatetasolla Suomi saisi edustajansa klubiin kanadalaisten, neuvostoliittolaisten/venäläisten/IVY:n/ROC:in, ruotsalaisten ja tshekkien joukkoon. Ja Jere Lehtinen jos kuka glorian ansaitsisi. Laadukasta ja pyyteetöntä työtä pelaajauralla ja nyt managerina.

Mennäänpä sitten asioiden edelle. Jos Suomi on suosikki Pekingissä, se on vielä suurempi suosikki kultamitaliksi tulevissa MM-kisoissa. Kotikisat vetävät Leijonien NHL-tähtiä puoleensa varmuudella aivan eri tavalla kuin muilla. Todennäköisesti monen maan pelaajia parin suhteellisen stressaavan kuplavuoden jälkeen kiinnostaa Bahama enemmän kuin Helsinki tai Tampere. Kieltäytymisiä tulee paljon, Suomella todennäköisesti hyvin vähän. Hyvin luultavasti jokainen terveenä oleva ja kautensa päättänyt NHL-pelaaja on kotikisoista kiinnostunut etenkin nyt, kun olympiakisat jäivät väliin.

Kolme ruotsalaispelaaja pääsi ”Three gold clubiin” vuonna 2008. Ruotsi voitti kirvelevästi Suomen Torinon finaalissa. Sitten silloinen mahtijoukkue Detroit Red Wings putosi NHL:n pudotuspeleistä kättelyssä, sillä seurauksella, että Niklas Kronwall, Henrik Zetterberg ja Mikael Samuelsson päättivät jatkaa kauttaan Latvian MM-kisoissa – tietysti voitokkaasti. Vuonna 2008 Detroit voitti jälleen Stanley cupin ja ruotsalaiset lunastivat lippunsa kunniakerhoon.

Ruotsalaisten polkua, vähän eri reittiä, voisi vuonna 2022 kulkea Valtteri Filppula. Filppulalla on Stanley cup Detroitista – vuodelta 2008 sekin – , hän on mukana olympialaisissa Leijonien kapteenina eikä olisi suuri ihme, että hänet nähtäisiin myös varmasti Filppulaa kiinnostavissa kotikisoissa. Jos siis estimaatit, jopa realistiset sellaiset, pitävät kutinsa, voi Suomi saada toukokuussa pelaajapuolelle jäsenen absoluuttisia huippunimiä vilisevään ”Three gold club” -kunniakerhoon.

Pelejä on tietysti paljon pelaamatta, mutta spekulointi on aina sallittua.