Että vuoden 1962 lopputurnaus kärsi todella massiivisen takaiskun kaksi vuotta ennen h-hetkeä, kun kisaisäntä Chileä koetteli rajuin koskaan mitattu maanjäristys.

Hyvässä vauhdissa olleet kisajärjestelyt jouduttiin aloittamaan uudelleen täysin nollasta ja alkuperäisiin suunnitelmiin tehtiin maanjäristyksen tuhojen myötä runsaasti muutoksia. Järjestelykomitea puheenjohtaja Carlos Dittbornin johdolla teki kuitenkin melkoisen urakan ja kisat saatiin käyntiin 30.5.1962. Dittborn ei työnsä jälkiä kuitenkaan ollut näkemässä, sillä hän kuoli kuukausi ennen kisojen alkamista.

Mukana oli jälleen 16 maata ja viimeistä kertaa kaikki lopputurnauksen osallistujat olivat joko Euroopasta tai Amerikasta. Chilen kisat ovat jääneet aikakirjoihin ensimmäisinä ”uuden ajan” kisoina. Lopputurnausta leimasivat aiempaa selvästi kovemmat otteet ja maalimäärät putosivat rajusti aiemmista lopputurnauksista. Taktiset muutokset olivat vieneet peliä maalintekopelistä pitkälle maalinestopelin suuntaan.

Hallitseva mestari Brasilia menetti alkulohkossa Tshekkoslovakiaa vastaan sekä pisteen että kirkkaimman tähtensä Pelén. Pudotuspeleissä Brasilia osoitti kuitenkin Garrichan ja Vaván johdolla olevansa edelleen ykkönen ja kymmenen tehtyä maalia näissä kolmessa ottelussa toivat vielä tuulahduksen menneiltä vuosilta. Englanti ja Chile kaatuivat matkalla finaaliin, jossa vastaan tuli jälleen Tshekkoslovakia.

Josef Masopust vei tshekit johtoon, muuta Amarildo tasoitti nopeasti ja Ziton sekä Vaván toisen puoliajan osumat varmistivat Brasilialle 3-1-voiton ja toisen perättäisen maailmanmestaruuden.

Kuvaavaa kisoille oli, että maalikuninkuus jaettiin peräti kuuden pelaajan kesken, sillä kukaan ei tehnyt turnauksessa neljää maalia enempää.