Että vuoden 1954 MM-lopputurnauksessa Sveitsissä pelattiin ainoan kerran alkulohkovaihe siten, että lohkoissa oli sijoitettuja ja sijoittamattomia joukkueita.

Turnausmuoto oli sinänsä tuttu 16 joukkueen kisa ja maat oli jaettu neljään alkulohkoon. Kussakin lohkossa oli kuitenkin kaksi sijoitettua ja kaksi sijoittamatonta maata ja nämä kohtasivat toisensa vain ristiin eli kukin pelasi kaksi ottelua lohkossa. Kahdessa lohkossa pelattiin kuitenkin viideskin ottelu jatkoon menijän ratkaisemiseksi kakkosen ja kolmosen oltua tasapisteissä.

Neljä vuotta aiemmin sodan jälkimainingeissa MM-turnauksesta poissuljettu Saksa palasi nyt MM-tasolle Länsi-Saksan nimellä ja oli toinen playoffs-ottelun kautta tiensä jatkoon selvittäneistä maista. Toinen oli isäntämaa Sveitsi, joka pudotti kaksinkertaisen maailmanmestarin Italian.

Välierävaiheessa varmistui, että maailma saa uuden mestarin, kun Italian ohella ainoana maana aiemmin mestaruuksia voittanut Uruguay taipui suursuosikki Unkarille jatkoajan jälkeen 2-4.

Unkari oli kohdannut Länsi-Saksan jo alkulohkossa ja takonut taululle lukemat 8-3 hattutempun iskeneen Sándor Kocsisin johdolla. Vaikka Saksa oli välierässä murskannut Itävallan 6-1, ei Bernin Wankdorf-stadionilla pelatussa finaalissa ollut kuin yksi suosikki.

Peli näytti selvältä, kun kahdeksan minuutin jälkeen Ferenc Puskás ja Zoltán Czibor olivat vieneet Unkarin kahden maalin johtoon. Kymmenen minuuttia myöhemmin Saksa oli kuitenkin Max Morlockin ja Helmut Rahnin maaleilla noussut tasoihin ja 2-2- tilanteessa edettiin aina ottelun loppuminuuteille saakka. Historia neljän vuoden takaa toisti itseään, kun ennakkoon selkeä altavastaaja nousi finaalissa tappioasemasta lopussa voittoon. Nyt ”ghiggiat” teki Rahn, joka pamautti ratkaisuosuman 84. minuutilla ja sinetöi saksalaisille ensimmäisen maailmanmestaruuden. Unkarin ”ihmejoukkue” jäi vaille kultaisinta kruunua ikuisesti.