Susijengin jäljillä: Bilbaon kulttuurishokki, Susijengifanit ja silmäpelit

Arvokisat.com lähetti yhteistyössä MatkaVekan, Espanjan Matkailutoimiston sekä Vivus.fi:n kanssa Sara Siepin ja Sofia Ruusilan kaikkien aikojen kisaturistimatkalle Bilbaoon. Sara ja Sofia kirjoittavat kokemuksiaan ja ajatuksiaan kisaturisteina yli 8 000 muun suomalaisen joukossa. Susijengi auuuuu

Perjantaina koneemme laskeutui Barcelonasta Bilbaoon. Ympärillämme näkyi lähinnä vuoristoa ja ilma oli kolea. Tästä näkymästä puuttuivat ainoastaan lampaat. Mihin ne palmut ja paahtava auringonpaiste hävisi? Pieni paniikki iski, kun tajusimme, että ylipainoiset laukkumme olivat lähinnä täynnä minihameita ja peplum-toppeja. Lauantaipäivänä yritimme suunnistaa Sudenpesään, paino sanalla yritimme. Viidentoista minuutin taksimatka vaihtui poikien toimesta paikalliseen metroon ja parin tunnin ympärihaahuiluun, jonka aikana samoja kortteleita kierrettiin niin paljon, että ne korttelit osaisi jo unissaankin ulkoa. Kiitos pojat. Aamuaerobiset on ihan ok juttu, mutta ei silloin, kun yritämme näyttää näteiltä. Kuullessamme Vadelmavene-biisin tajusimme olevamme lähellä tätä suomalaista koripallokylää, vaikka Hanko kävi pienen hetken mielessä, sillä ympärillämme oli ainoastaan jengiä sinivalkoisissa paidoissa muovimukit käsissään. Kyllä, me todella olimme Espanjassa emmekä Suomessa. Yleensä ulkomailla kierrämme suomalaiset mestat kaukaa, mutta tässä oli sitä jotain.

Ihmiset olivat yhtä hymyä pienen humalatilan kera, ja meininki oli enemmän kuin katossa. Cheekin biisien saattelemana poikkesimme Sudenpesä-hotelliin ostamaan Susijengi-rekvisiittaa. Olihan jotain saatava, jotta mekin kuuluisimme tuohon huikeaan sinivalkoiseen porukkaan. Näytimme lähinnä hölmöiltä omissa kuteissamme, sillä jokainen oli todella panostanut kisaturistin asuunsa. Yhdeksän jälkeen illalla ihmisiä oli hallilla enemmän kuin Suomen kaikkien Stockmannien Hulluilla päivillä yhteensä. Silmiä sai hieraista edelleen, ja todeta itselleen, kuinka onnekkaita me olemme, kun saamme olla mukana seuraamassa tätä hienoa urheilutapahtumaa paikan päältä. Pienen alkukaaoksen jälkeen löysimme paikat, ja opimme, että sinne peliin voi varmaan mennä kymmenen minuuttia aikaisemmin, eikä silloin, kun ”Susijengi auuuuu” -huuto on kovimmillaan. Mutta tämäkin oli koettava! Itse olen käynyt katsomassa ainoastaan yhden koripallomatsin aikaisemmin, kun taas Sofialle tämä kaikki oli aivan uusi kokemus. Täytyy kyllä myöntää, että pojilta piti hiukan udella, kuinka monta erää pelataan, ja ehtiikö erätauolla käydä jonottamassa laittilimua. Meidän paikat eivät olisivat voineet olla paremmat, sillä niin lähellä kenttää olimme, että vähän joutui pelkäämään, saisiko Drummondilta palloa päähän.

Ei tainnut olla Susijengistä tarpeeksi vastusta, kun jenkit yrittivät samaan aikaan pelata myös toista peliä. Jos näin naisten näkökulmasta täytyy heittää pieni arvio jenkkien pelistä, niin he kyllä taitavat sekä koripallopelin että silmäpelin. Tänään nähdään, onko Ukraina yhtä taitava. Twitter-ilmoituksista päätellen meidät bongattiin eilen Sofian kanssa myös TV:stä. Ei, en lähtenyt kuokkimaan NBA-starojen hotelliin, kiitos kysymästä kuitenkin. Tänään kannustetaan kaikki yhdessä Susijengi voittoon! Me palataan blogipostauksen kera taas huomenna täältä Bilbaosta. Sara & Sofia