Torstaipäivään mahtui kaksi matsia, kyllä, kaksi. Meistä tuli kertaheitolla koripallofaneja. Suomi pelasi tiukkaakin tiukemman matsin Uutta-Seelantia vastaan. Isolta screeniltä pystyi selvästi havaitsemaan poikien pettyneet kasvot. Kyyneleet virtasivat samaan aikaan, kun he kiittelivät huikeaa suomalaista yleisöä. Häviöstä huolimatta tunnelma hallissa oli mieletön.

Me likat jatkettiin matkaa Barcelonaan, jossa olemme olleet viikonlopun. Huomenna kutsuu taas Suomi. Mitä meille jäi käteen reissusta? Paljon.

Kumpikaan meistä ei oikein osannut odottaa mitään, sillä koripalloa emme ole aikaisemmin juurikaan seuranneet. Tämän reissun jälkeen saa varmasti kysyä monta kertaa itseltään, että miksi olemme pyörineet ainoastaan lätkämatseissa, kun koripalloa on jopa mielenkiintoisempi seurata. Kyllä, lätkäsieppokin on jopa sitä mieltä. Tilanteet vaihtuvat koko ajan, peli on hektistä ja arvaamatonta. Juuri sellaista, mikä penkkiurheilijalle on sitä parasta katseltavaa. Eivätkä nämä parimetriset kundit ainakaan vähennä mielenkiintoa katsella peliä.

Oli myöskin ilo huomata, kuinka valtava joukko suomalaisia oli lähtenyt kannustamaan Susijengiä. Yleensä ulkomailla suomalaiset mestat tulee kierrettyä kaukaa, mutta meitä jopa ehkä vähän harmitti, ettemme majoittuneet Sudenpesään niiden satojen suomalaisten kanssa. Se yhteishenki, mikä siellä vallitsi, oli aika mieletöntä. Suomessa törmää tilanteisiin varsinkin pilkun jälkeen, jolloin jengi ajautuu helposti riitatilanteisiin, mutta me emme törmänneet yhteenkään sellaiseen. Tosin silläkin saattaa olla vaikutusta, että Espanjassa ei tunneta käsitystä pilkku baareissa, joten suomalaiset olivat enemmän kuin tyytyväisiä.

Suomi-USA -peli jäi ehkä mieleenpainuvimpina mieleen. Liekö syynä jenkkipelaajien silmäpeli? Muutaman pelaajan puhelinnumero jäi muistoksi yhteystietoihin, siitä tuskin ainakaan on haittaa. ;)

Bilbao hiljenee ja Sieppi-Ruusila -team kiittää ja kuittaa.

Aiheet Koripallo Susijengi