Emma Koivisto valmistui Florida State Universitystä vuoden vaihteessa ja siirtyi helmikuussa Ruotsin Damallsvenskaniin Kopperbergs/Göteborgin riveihin.

Joukkue johtaa sarjaa, kun jäljellä on seitsemän kierrosta ja suomalaispuolustajasta on tullut ryhmän ehdoton runkopelaaja.

Emma Koivisto on pelannut Suomen maajoukkueissa 15-vuotiaasta. Ensimmäisen A-maaottelunsa hän pelasi 17-vuotiaana ja nyt niitä on tilillä 38. Lisäksi puolustaja on valittu vuoden lupaavaksi pelaajaksi ja hän edusti Suomea alle 19-vuotiaiden EM-kisoissa vuonna 2013 ja alle 20-vuotiaiden MM-kisoissa vuotta myöhemmin.

Koivisto on Savannan Pallon kasvatti. Naisten Liigassa hän debytoi HJK:ssa, josta tie vei Espooseen FC Honkaan. Edellä mainittuja saavutuksiakin korkeammalle Koivisto nostaa vuotensa Yhdysvalloissa Florida State Universityssä. Kolmen ja puolen vuoden opinnot päättyivät viime jouluna ja hän sai palkinnoksi kovia pelejä sekä kauppatieteiden kandidaatin tutkinnon.

– Juuri minulle oli iso askel lähteä Jenkkeihin. Olin niin ujo, enkä osannut yhtään englantia. En oikeastaan halunnut silloin olla edes yhtä yötä poissa kotoa. Kasvoin ihmisenä niinä vuosina paljon. En ole enää niin ujo kuin silloin, Koivisto toteaa.

– Olen ollut näin jälkikäteen entistä tyytyväisempi päätöksestäni lähteä sinne. En olisi voinut saada sellaista kokemusta mistään muualta. Sain varmasti elinikäisen ystävän, kielitaidon, koulutuksen ja kehityin jalkapalloilijana.

Vaikka kokemus kerää 24-vuotiaalta nyt ylistyssanoja, ei urakka ollut helppo. Hän myöntää empimättä ikävöineensä usein koti-Suomeen ja perheensä luo. Jopa niin paljon, että aikoi jäädä Suomeen koulun loputtua sen sijaan, että olisi tavoitellut ammattilaissopimusta ulkomaille.

– Sitten kuitenkin onneksi, onneksi todella, Göteborg osoitti kiinnostuksensa. Veikkaan, että jos kiinnostusta ei olisi silloin tullut, niin olisin varmasti jäänyt Suomeen. Nyt tilanne on eri, en ole palaamassa tämän vuoden jälkeen.

Seurassa useamman vuoden pelannut Helmareiden laituri Adelina Engman oli vihjannut joukkueen valmennusta Koivistosta, josta kiinnostus sitten lähti.

Upea kausi

Kausi Ruotsissa on ollut Koivistolle mahtava. Joukkue johtaa sarjaa, kun jäljellä on seitsemän kierrosta. Engman siirtyi heinäkuussa Englannin huippuseura Chelseaan, mutta Koivisto jäi ja on joukkueen ehdoton runkopelaaja. Eikä ikäväkään vaivaa.

– Sain peliaikaa heti alusta ja olen saanut sitä koko ajan. On ollut hienoa, että valmentaja on luottanut minuun. Kautemme on mennyt yllättävän hyvin. Edellisiin kausiin ei toisaalta kannata verrata, sillä joukkue sai täksi vuodeksi paljon uusia pelaajia. Mutta kyllä ainakin minulle on ollut tosi iso yllätys, miten hyvin meillä on mennyt.

– Aina voi parantaakin, mutta olen omaan kauteeni ihan tyytyväinen. Ennen kaikkea olen tyytyväinen siihen, että olen viihtynyt joukkueessa ja Göteborgissa niin hyvin. Sanoisin, että olen mennyt urallani askeleen eteenpäin kun menin Ruotsiin. Liiga on parempi ja treeneissäkin on hyvä tempo. Meillä on paljon hyviä pelaajia.

Yksi tapahtuma kaudesta on nostettava esiin – nimittäin viime lauantain liigaottelun viimeiset minuutit.

Suomalainen sai toisen puoliajan alussa varoituksen vastustajan repimisestä. Joukkue johti ottelua Limhamn Bunkeflota varsinaisen peliajan viimeisillä minuuteilla 2-0, kun Koivisto asettui antamaan rajaheittoa. Tuomarin mielestä hän käytti siihen liikaa aikaa ja tulokseni oli varoitus. Peli kuitenkin jatkui sillä kyseinen tuomari ei muistanut jo varoittaneensa Koivistoa aiemmin.

Hetkeä myöhemmin peli katkaistiin kun avustava erotuomari puuttui tilanteeseen ja virhe korjattiin. Näin Koivisto sai uransa ensimmäisen punaisen kortin. Hän oli pelannut tähän mennessä kauden kaikki liigaminuutit, joten seuraavan ottelun menettäminen on siksikin kitkerä pala nieltäväksi.

– Toinen varoitus tuli niin helposti, etten usko, että hän olisi antanut sitä jos olisi muistanut aiemman kortin. Niin ärsyttävää!

”Minun ei tarvitse yrittää olla aina täydellinen”

Göteborg taistelee mestaruudesta ja päätöskierros pelataan 27.10. Koiviston sopimus göteborgilaisten kanssa kattaa tämän kauden, eikä uudesta ole neuvoteltu. Puolustaja ei osaa vielä sanoa tulevaisuudestaan, mutta jääminen seuraan on yksi vahva vaihtoehto.

– Uskon, että tämä joukkue ja Ruotsi voivat kehittää minua vielä paljon, hän toteaa.

Entä tavoitteet pidemmällä tähtäimellä?

– En ole koskaan asettanut tavoitteita tulevaisuudelle. Nyt kun niin moni suomalainen on lähtenyt hyviin seuroihin, niin on kyllä tullut vähän semmoinen olo, että miksen minäkin joskus, jos tilaisuus tulee.

– Uskon, että pystyn kehittymään edelleen ja uskon, että se on mahdollista Ruotsissakin. Liiga on minulle vielä tarpeeksi kova. Voin kehittyä esimerkiksi pelinopeudessa, eli siinä kuinka nopeasti laitan palloa liikkeelle.

– Ennen kaikkea minulla on mielestäni potentiaalia kehittyä henkisesti. Kuinka rohkea olen pelaajana, kuinka uskallan antaa syöttöjä vähän isommalla riskillä. Valmentajani Ruotsissa puhuvat minulle paljon siitä. Minun pitää uskaltaa pelata eteenpäin, uskaltaa tehdä virheitä. Minun ei tarvitse yrittää olla aina täydellinen.

Jokainen Koiviston tunteva allekirjoittaa varmasti väitteen, että hän on aina ollut itsensä tiukin kriitikko. Kokemus on kuitenkin pehmentänyt häntä hieman – ehdottoman hyvällä tavalla. Tästä Koivisto itse kertoo kuvaavan esimerkin.

– Vanhempani olivat katsomassa viikonlopun peliä, siis sitä missä sain punaisen kortin. Tottakai minua harmitti, mutta olin heti pelin jälkeen valmis nauramaankin tilanteelle vähän. En ottanut sitä niin vakavasti. Vanhempani totesivat siihen sitten, että ennen olisin itkenyt sitä varmaan viikon putkeen. Eli kyllä, osaan suhtautua nykyään jalkapalloon vähän rennommin, Koivisto toteaa – ja nauraa.

Kysymykseen, milloin Koivisto on viimeksi kehunut itseään hänen on kuitenkin vaikea keksiä vastausta.

– Olen ajatellut ehkä parin pelin jälkeen tällä kaudella, että nyt meni ihan hyvin. Kehuminen on yksi asia, minkä voisin, tai minun pitäisi oppia, hän hymähtää.

Lähde: Palloliitto