Paluu menneisyyteen fanikylässä

Tässä loppumetreillä onkin aika esitellä fanikyläämme ja sen tarjoamia palveluita kaikkine herkkuineen. Fanikylä sijaitsee kätevästi (silloin kun erikoisbussit kulkevat) paikallisessa lähiössä ja on osa opiskelijakompleksia. Opiskelijat ovatkin häädetty 5000 hengen fanikylästä ennen kisojen alkua ja moni heistä ei ollut asiasta kovinkaan iloinen paikallisten lehtien mukaan. Silloin kun erikoisbussit toimivat – nähtävästi vain matsi päivinä – keskustaan ja areenalle pääsee noin puolessa tunnissa.

Ulkoa kisakylä näyttää todella siistille vastamaalattuineen ja kauniisti valaistuineen rakennuksineen. Kaikien rakennusten etuovissa lukee ”Exit”, vaikka ovea käytetäänkin tiuhaan tahtiin molempiin suuntiin ja aulassa tervehtii paikallinen poliisi sekä kahdesta kolmeen maatuskaa venäjänkielellä. Lisukkeena aulasta voi löytää erikoisia faniasukkaita, jotka käyttävät verkkoyhteyksiä istuen ruskeilla 70-luvun nahkasohvilla tai katsovat lätkämatsia telkkarista.

Internet usein toimiikin (hyvällä tuurilla) vain alakerran aulassa tai ikkunalaudalta. Isompaa dataa on turha yrittää ladata sillä nettiyhteys katkeaa vähänväliä ja toimii vain kello 8.00-20.00 välisenä aikana. Inka onkin ollut tuttu näky kisaturisteille ikkunastaan Lenovoaan roikuttaen ja näyttäen samalla suomalaiselle naapurinkyttääjälle. Tämä harrastus onkin korvannut englantilaisen saippuoopperan sillä meno etupihalla on joskus hyvinkin dramaattista.

Hissiaulassa on ehkä erikoisinta se että hissit ovat varustettuja joko ylös-tai alaspäin menevin nappuloin. Joten kuuden hissin taktiikkapeliä voi pelata painamalla niitä hissejä jotka nähtävästi menevät vain ylös. Kaikkialla muualla maailmassahan tämä on ratkaistu laittamalla paneelit hissien keskelle molempien nappuloiden kera. Myös se että pohjakerroksessa oleva sisäänkäynti on merkattuna 2. kerrokseksi hämää helposti monia kisaturisteja. Valko-venäläiset ovatkin positiivista kansaa ja miinus-merkkiä ei nähtävästi voi käyttää olisi se kuinka loogista tahansa. Hymyilyttäviä puolia ovat myös varoituskyltit, joita hississä voi ihailla matkanajan. Nähtävästi ”kummin-kaiman-lapsen-poika”, joka on sattumoisin käynyt jonkinlaisen englannin kurssin, on kääntänyt hissin ohjeistuksen. Ohjeistus ”The rules of passanger lift using” on tyhmemmällekin tollukkaenglantia mongertavalle kisaturistille helppo ymmärtää alkaen ”1. To call cabin press the button near the lift door”. Huomaa myös etteivät lapsetkaan saisivat käyttää hissiä yksin tai toisinsanoen “whissout adults”.

Fanikylän käytävät ovat siistit ja siivoojat puunaavat lattioita päivittäin, joten mikään muu kuin käytävällä joskus puolipukeutunut viuhauttelija ei pistä silmään sen enempää.

Tässä rakennuksille tyypillisessä käytävässä huonona puolena mainittakoon se että jokainen ovi näyttää samalta ja ”voitolla yössä” juhliessa kisaturistit voivat joko valita väärän rakennuksen tai huoneiston oven. Monessa huoneistossa ovet jäävät usein auki, sillä kisaturistit unohtavat manuaalisesti lukita ovet molemmin puolin. Käydessämme (toivottavasti) omaan asuntoomme meitä tervehtii esteettisen ankea näky ja koko huoneisto tapetteineen on kuin saksalaisen 70-luvun aikuisfilmin kuvauspaikka. Minimalisti rakastuisi tähän aivan varmasti ja pilkettä huoneelle antavatkin erikoisen väriset tapetit, lakanat ja pyyhkeet. Anu maastoutuukin lakanoihin näppärästi samanvärisine pyjamahousuineen.

Jokaisessa huoneistossa on oma erikoinen tyylinsä, mutta sama esteettinen minimalistinen henki toistuu kaikissa asuinnoissa. Muunmuassa Tinan ja Camillan huoneistoa koristivat erittäin söpöt poikavauvalle soveltuvat tapetit ja ammattimaiseen tapaan tapetteja on liimailtu hieman koloja peitellen.

Keittiöissä sama minimalistisuus pätee myös hyllyköihin sillä nämä ovat aseteltu kahdenruuvin-periaatteella, joten näille hyllyille ei Taffelin sipsipussia painavampaa asiaa juurikaan kannata laittaa. Ergonomiset tuolit ja pöytä tuovat lisää kommunistimakua keittiöön. Turhaa rojua keittiössä ei ole tai toisinsanoen keittiössä ei ole mitään muuta kuin laulava jääkaappi, joka iloisesti ilmoittaa ylikilojen vaarasta aina kun sen ovi avataan ”tit-ti-di-tit-di-tit-tii”. Omat muovilautaset ja ruokavälineet onkin ostettava kaupasta.

Myöskään sähköliesi ei ole toimiva, mutta siitä ilmoitetaan vaan venäjänkielellä joten moni ei-paikallinen kisaturisti onkin ostanut kaupan tyhjäksi paistinpannuista ja kananmunista huomatakseen sen että liesi ei ole käytettävissä. Tällä varmaankin ehkäistään juopuneen kisaturistin pohjaanpalaneista sapuskoista syntyviä tulipaloja. Niinpä ykkösketjun tytöt turvautuvatkin suhtkoht terveelliseen iltapalaan

Kylpyhuoneessa somistus on samaa aikuisfilmin settiä ja pikaisesti tiivisteellä paikattua. Muovisuihkun vedenpaine on hillitön niinpä suihkuhuone lainehtii ylitse roiskuvasta vedestä ja tietystikin pyyhkeissä on myös pula-aikaan kangasta säästelty (koko noin. 60x50cm) joten sillä kuivaa juuri ja juuri alapään tai hiukset. Siispä oma pyyhe oli hyvä olla mukana matkalaukussa.

Vaikka täällä moni asia onkin peruskamaa ovat asiat toimineet hyvin. Esimerkiksi vain venäjää puhuva putkimieskin on saatu paikalle tunnin sisään kun kämpän röörit olivat tukossa. Myös siivoojat toimivat tyttöjen herätyskellona noin puoliltapäivin ja naureskelevat pöllähtäneille Suomi-pimuille kysellessään missä pyyhkeet ovat ja tarvitsemmeko siivousta. Fanikylä onkin ollut hintansa väärti noin 20e per yö per henki. Tosin naapurihuoneen asukkeja ei voi valita ja heidän kanssaan joutuukin jakamaan keittiön ja kylpyhuoneen, mutta hyvällä tuurilla meillä on ollut rauhallisia ja siistejä asukkeja norjalaisesta tytöstä venäläiseen perheeseen.