HIFK-TV:n haastattelussa ollut Olli Jokinen on asunut vakituisesti Floridassa jo viisi vuotta. Oma jääkiekkoakatemia ja siihen liittyvät tehtävät ovat pitäneet ex-NHL-ammattilaisen kiireisinä.

– Tällä hetkellä akatemiatoiminta on jäissä vallitsevan tilanteen vuoksi. Mutta kovasti suunnitellaan jo ensi kautta, Jokinen kertoo etäyhteyden kautta.

Ennen mittavaa NHL-uraansa Jokinen kruunasi Suomen-aikansa voittamalla HIFK:n kanssa mestaruuden vuonna 1998. Tuota joukkuetta pidetään edelleen yhtenä kovimpana seurajoukkueena, joka SM-liigassa on pelannut. Jokinen jakaa tämän arvion.

– Luottamus joukkueen tekemiseen oli kova. Olimme parhaiten treenattu joukkue ja olimme myös tosi fyysinen joukkue. Jokaiseen otteluun lähdettäessä oli sellainen fiilis, että voimme itse päättää kuinka monella maalilla voitamme. Ja vaikka emme olisikaan olleet ihan tapissa, niin pystyimme aina luottamaan Tim Thomasiin, Jokinen muistelee.

– Jos katsoo vuoden 90-luvun loppua ja mihin pelaajat ovat päätyneet, niin aivan mahtavan uran moni teki. Brian Rafalski, Jarno Kultanen, Kaj Linna, Kimmo Timonen, Jarkko Ruutu, Jere Karalahti, Tim Thomas ja moni muut, Jokinen listaa.

– Se oli kaikille ponnahduslauta. Päivittäinen työnteko ja arki olivat erittäin hyvää aikaa. Joskus tuntui, että vastakkain pelaaminen treeneissä oli kovempaa kuin liigapeli. Kilpailu oli rehtiä ja reilua, ja kaikki halusivat saada enemmän. Kaikki piti ansaita, valmennuksella viesti oli se, että olit juuri niin hyvä kuin edellinen pelisi.

Jokinen nostaa itselleen tärkeimmiksi pelaajiksi Mika Kortelaisen ja Markku Hurmeen.

– Minut istutettiin siihen keskelle sentteriksi ja homma lähti sujumaan kuin elokuvissa. Pelasin lähes kaikki pelini HIFK:ssa ”Köllin” kanssa. Se vain jotenkin klikkasi ja kemiat ja pelityylit kohtasivat. Varsinkin mestaruusvuotena yksi tärkeimpiä syitä tulla HIFK:hon oli se, että saan pelata taas ”Köllin” kanssa.

– Meillä oli loistava kentällinen, Hurmeen Make on yksi parhaista pelaajista, joiden kanssa olen pelannut. Loistava pelaajatyyppi, pystyy pelaamaan missä vain, aivan huippujätkä myös kentän ulkopuolella, Jokinen ylistää entistä ketjukaveriaan.

HIFK:n mestaruus tuli vuonna 1998 suoraan kolmella voitolla. Ratkaiseva kolmas peli pelattiin pääsiäislauantaina Nordenskiöldinkadulla. Jokisen mukaan se oli myös sarjan vaikein ottelu.

– Viimeinen finaali oli meille se nihkein. Ilmapallot hallin katossa ja yleinen karnevaalitunnelma olisivat voineet viedä ajatukset muualle, mutta valmennus piti huolen siitä, että ajatukset eivät päässeet karkaamaan. Tim Thomas piti meitä pelissä kiinni ja kiekko sattui meille pomppimaan loppuhetkillä, Jokinen kertaa.

– Valmennuksella oli kova työ saada joukkue ladattua, mutta Tampereelle ei haluttu enää lähteä, ja onneksi kiekko pomppi meille ottelun lopuksi, Suomen mestari vuosimallia 1998 huokaisee.