Vanhimman ikäpolven jalkapallofanaatikot saattavat muistaa Accrington Stanleyn vuosikymmenten takaa Englannin liigan yhtenä pahnanpohjimmaisista, kunnes lopulta seura pudotettiin liigatasolta – tai harvinaisesti luopui itse liigapaikastaan – 56 vuotta sitten.

Rauniolta uudelleen perustetun seuran pitkä korpivaellus alasarjoissa on takana ja Accrington on nähty jälleen reilun vuosikymmenen ajan liigatasolla ja se on ollut aivan kuten silloin ennen koko Englannin liigan pienimpiä seuroja.

Accringtonin koko viime kauden kotiyleisömäärä oli alle 37 000 katsojaa, kun useat Valioliigaseurat ja moni Championshipin seurakin kerää saman määrän tai enemmän yhdessä kotiottelussaan.

Accringtonilla ei ole omaa harjoituskenttää ja vuosikaudet seura taisteli jälleen olemassaolostaan liigakartalla, kunnes keväällä 2016 nousu alimmalta portaalta Ykkösliigaan oli jo lähellä. Tämän viikon tiistaina Accrington kaatoi Yeovilin ja varmisti suoran nousunsa – eli seura pelaa ensi kaudella ensi kertaa historiansa aikana liigassa muualla kuin alimmalla sarjatasolla.

Manageri John Coleman on toista kertaa joukkueen peräsimessä ja käänsi kurssin lähes piikkisuoraan nousuun vuodenvaihteessa. Nyt palkinto on saatu.

Accrington on Englannin liigassa miltei synonyymi yleisesti pikkuseuralle ja sen myötä monesti myös jonkinlaisen naureskelun kohde. Coleman kääntää kuitenkin vertailun suurseuroihin positiiviseksi.

– Ei se minua häiritse. Kaikki julkisuus on hyvästä minun mielestäni. Jos se on positiivista julkisuutta, niin olemme ikuisessa Daavid ja Goljat –tarinassa, Coleman sanoi BBC Sportille.

– Kaikki kunnia kuuluu pelaajille heidän kovasta työstään, halustaan ja päättäväisyydestään jota he ovat osoittaneet, vaikkei meillä ole mahtavimpia olosuhteita tehdä jokapäiväistä työtä.