Norjan hiihtäjät esittivät viikonloppuna Lillehammerissa käsittämätöntä ylivoimaa. Miesten viesti tiivisti olennaisen parhaiten; Norjan joukkueet ottivat kolmoisvoiton.

Uskomatonta ylivoimaa, mitä sanot norjalaisten menosta, sivustomme asiantuntija Lauri Hollo?

– On se hämmentävää, joskaan ei niin kovin yllättävää. En muista että koskaan maailmancupin viestissä yhden maan kolme eri joukkuetta olisivat ottaneet kolmoisvoiton. Ja kun tähän lisätään se, että Norjan naiset voittivat viestin kahden minuutin erolla muihin, niin on se aika uskomatonta.

– Tällä hetkellä näyttää siltä, että Therese Johaug ja Martin Johnsrud Sundby ovat totaalisen suvereeneja. Voi olla, ettei heitä kumpaakaan tämän kauden aikana monta kertaa voiteta. Uskomaton ero on kyllä juuri nyt heidän ja kaikkien muiden välillä.

Miksi näin on? Moni on sitä mieltä, että norjalaiset douppaavat.

– Testaus on tänä päivänä tiukkaa. Dopingpulinat pois niin kauan, kun kukaan ei käryä. Jos norjalaisten kollektiivinen menestys perustuisi dopingiin, olisi sieltä yksittäisiä käryjä tullut. Ihan turha puhua mistään kollektiivisesta käytöstä, kun pöydällä ei ole todisteen todistetta.

Mihin norjalaisten suvereniteetti sitten mielestäsi perustuu?

– Perinteeseen ja kovaan harjoitteluun, joka alkaa jo riittävän nuorena. Yhä tänäkin päivänä siellä hiihdetään, liikutaan ja ulkoillaan täysin eri mittakaavassa kuin meillä. Oslolaisessa bussissa voi edelleen nähdä kaiken ikäisiä ihmisiä suksineen matkalla hiihtämään. Koska olet itse nähnyt Suomessa viimeksi jonkun kantavan suksia linja-autossa…

– Norjassa on vahvat perinteet ja vahva valmennusosaaminen. Siellä harjoitellaan paljon ja olosuhteet ovat otolliset. Siksi maan kansallinen taso on noin hurja.

Mitä sanot suomalaisten viikonlopun suorituksista Lillehammerissa?

– Aika tukkoista oli. Naisten viestin kakkossija oli oikein mainio asia, varsinkin kun joukkueesta ainoastaan Laura Mononen hiihti omalla tasollaan. Pursuitista ei isoja odoteltu, eikä saatu, vaikka Kerttu Niskanen ihan suht ryhdikkäästi esiintyikin.

– Miesten puolella tilanne on aika kaamea. Sami Jauhojärvi oli pursuitin paras, 38:s. Viestissä Suomi romahti sijalle 14 ja eroa keulaan tuli kaksi ja puoli minuuttia.

– Suomalaisten suurin ongelma on siinä, että avainhiihtäjien lisäksi riittävän laadukasta reserviä ei juuri ole. Naisissa on hiukan enemmän, mutta miehissä oltiin heti pahassa pulassa, kun Iivo Niskanen ja Ville Nousiainen eivät olleet mukana.

Uskotko että kausi jatkuu samanlaisessa norjalaiskomennossa? Ja koska suomalaiset alkavat heräillä?

– Norjalaiset panostavat perinteisesti alkukauteen ja meno hiukan tasaantuu kauden edetessä. Kyllä sieltä palkintopallilta muitakin alkaa kohta löytyä, mutta kuten sanoin, Johnsrud Sundby ja Johaug vaikuttavat kyllä pelottavan vahvoilta. Kova täytyy olla, jos joku heidät kampeaa ykköspallilta, oli kisa mikä tahansa normaalimatka.

– Suomalaisten meno on monesti parantunut kauden edetessä, toivotaan että niin käy. En millään usko, että Krista Pärmäkoski on niin heikko, mitä alkukausi kertoo. Jossakin on nyt joku pieni vika. Kerttu Niskanen on aloittanut kauden ihan hyvin, toivotaan että hän kummittelee tasaisesti palkintopallilla ja vähintään kuuden joukossa.

– Miesten tilanne on hankalampi. Iivo Niskanen sairastelee jälleen, toivotaan ettei käy kuten viime vuonna, jolloin influenssa pilasi hänen koko kilpailukautensa. Sami Jauhojärven pitäisi olla kaikkien signaalien mukaan tikissä, mutta kapula ei liiku. Joku pieni säätöhäiriö sielläkin nyt on. Matti Heikkisen paluuta kisaladuille odotellaan vesi kielellä. Taitaa silti olla niin, että Suomen miehille sprintit ovat tänä vuonna ne, joista voimme eniten menestystä odottaa.