© Kuva: Getty Images

KOMMENTTI: Suurelle suomalaiselle MM-huijaukselle nolo päätös MM-Lontoossa – ”Vähän kuin dopingia käyttäisi”

Heinäkuussa lävähti medialle SUL:n tiedote, jossa kerrottiin, että kaksi suomalaista pituushyppääjää on ylittänyt kahdeksan metrin rajan Espanjan Monachilissä.

Arttu Pajulahti (810) ja Kristian Pulli (807) tykittivät molemmat ennätyksensä. Aluksi moni lukija oli hämmentynyt, mutta hissi kulki tasaisen varmasti ylös asti.

Tiedotteesta näet ilmeni, että Espanjan Monachil sijaitsee vuoristossa 2300 metrin korkeudessa merenpinnasta. Sen kerrottiin tuovan pienemmän ilmanvastuksen vuoksi ”pienen edun”. Pajulahti itse tuntui lähes vähättelevän olosuhteiden merkitystä.

– En huomannut isompaa eroa merenpinnan tasolla kilpailemiseen. Kilpailussa oma taso oli hyvä. Sain juoksun tulemaan rennosti ja osuin hyvin lankulle, Pajulahti sanoi tiedotteessa.

Pajulahden todellinen rutiinitaso tuli kuitenkin karulla tavalla ilmi MM-Lontoossa alle kuukausi myöhemmin. Mies jäi karsintaan tuloksella 749.

Juhani Evilä ja Arto Bryggare lyttäsivät tiistaina Pajulahden tempun Iltalehden haastattelussa – ja syystä.

Monachilin heinäkuisen hyppysarjan tarkempi tarkastelu osoittaa karulla tavalla, että Pajulahti sai valtavan edun olosuhteista. Hän teki koko uransa kolme parasta kisahyppyä Espanjassa!

On epäselvää, ymmärsikö Pajulahti, kuinka ison edun vuoristoilmassa hyppääminen tuo – tai tuoko se sitä lainkaan.

Asia ei ole verrattavissa dopingiin monestakin syystä. Isoin niistä on tietenkin se, että vuoristoilmassa hyppääminen ei ole kiellettyä. Jos tarkastelee asiaa moraalisesti, menee pohdinta kuitenkin monimutkaisemmaksi.

”Kaikki sitä tekevät” on tietysti ihan hyvä selitys, mutta samaa voi käyttää dopingista. Isoimman moraalisen ongelman tuo se, että vuoristoilmassa saa kiistattomasti edun ”normaaleissa” olosuhteissa hyppääviin kilpakumppaneihin nähden.

Tässä tapauksessa on valitettavasti vain yksi iso häviäjä – ja se on Pajulahti itse. 25-vuotias mies pääsi toki kisaturistiksi Lontooseen muutamaksi päiväksi. Varmasti hän sai aluksi positiivista näkyvyyttä. Pajulahti katsoi kuitenkin asiaa luultavasti liian lyhytnäköisesti. Voi olla, että nyt jo kaduttaa.

Hänestä on tehty esimerkki hieman ikävällä tavalla. Se on silti oikein. Toivottavasti suomalaiset eivät enää lähde mukaan vastaavaan pelleilyyn. Yleisurheilulla on jo muutenkin tarpeeksi isoja imago-ongelmia maassamme.