KOMMENTTI: Leijonien heikoin lenkki on selostaja - antakaa Antero Mertarannalle lähtöpassit!

Pitkään Leijonien pelejä selostanut Antero Mertaranta on tuonut satoja ikimuistettavia hetkiä suomalaisille katsojille hehkutuksillaan. Kokenut selostaja on aina jakanut voimakkaasti mielipiteitä. Kun jääkiekkofanien asiantuntemus on kasvanut, on Mertaranta saanut vuosi vuodelta enemmän kritiikkiä. Mertarannan suurin ongelma on yksiselitteisesti ymmärtämättömyys jääkiekosta. Jokaisessa ottelussa tulee selväksi miehen heikko ymmärrys lajin perusasioista. Mertaranta on ”narratiiviselostaja”, jonka tietotaso on vähäinen. Termillä tarkoitetaan selostajaa, joka tarttuu helppoihin selityksiin ja suosittuihin kertomuksiin jonkin ilmiön selittämiseksi. Esimerkiksi kevään MM-turnauksen alussa Mertaranta ihmetteli toistuvasti Jesse Puljujärven jäämistä kokoonpanon ulkopuolelle. Mertaranta ikään kuin tarjosi Puljujärven kokoonpanoon nostamisen ratkaisuksi Suomen maalinteko-ongelmiin. Tuolla ajatuksella oli runsas kannatus joidenkin suomalaisfanien keskuudessa. Kun ”Pulju” tuli kokoonpanoon lopulta, näimme miksi mies ei jääaikaa ollut saanut. Tänään Mertarannan asiantuntemattomuudesta kelpaavat malliksi esimerkiksi ensimmäisen erän loppupuolen tilanne, jossa Venäjälle oli tulossa jäähy ja Suomi piti kiekkoa. ”Kultakurkkumme” toivoi Leijonien luopuvan kiekosta, jotta Suomi saisi 5-4-ylivoimaa erän loppuun. Mertarannan ehdotus on jokaiselle jääkiekosta vähänkin ymmärtävälle käsittämätön. Leijonat pelasi ilman maalivahtia 6-5-ylivoimaa, ja takeena oli kaksi minuuttia 5-4-ylivoimaa. Miksi ihmeessä kiekosta olisi pitänyt luopua? Venäjän 5-3-maalissa Mertaranta raivosi Leijonien ylihyökkäävästä pelaamisesta. Monelle katsojalle oli itsestään selvää, että Suomen pitää ottaa riskejä hyökätessään. Nyt Joonas Järvinen vain jäi alakynteen Nikita Kucherovin haastaessa hänet yhdellä yhtä vastaan. Narratiiviselostajissa ei sinällään ole mitään vikaa. Parhaat selostajat ovat sellaisia. Pitää kuitenkin löytyä tasapaino, jossa tulee esiin asiantuntemus ja kerronnalliset kyvyt. Asiantuntemuksen määrän vaatimuksesta voidaan tosin väitellä. Harvaa kiinnostaisi kuunnella luentoa viivelähdöistä tai plus-miinustilaston merkityksettömyydestä ja Corsin ylivoimasta. Mertarannalla ei ole tarvetta muuttua. Narratiiviselostajan vahvuuksia ovat nopea syyllisten ja sankarien löytäminen. Sillä ei ole merkitystä, kuinka hukassa tai harhaisia nuo arviot ovat. Kiekkokansa elää myös tunteella ja kaipaa nopeasti selityksiä ja tukea omille näkemyksilleen. Mertaranta pystyy tarjoamaan nopeasti sankarit ja syylliset helposti ymmärrettävällä tavalla. Itse asiassa Mertaranta on muuttunut: hänestä on tullut vuosi vuodelta enemmän ja enemmän karikatyyri itsestään. Luontainen tarinankertoja elää laiskasti mukavuusalueellaan kuin Juhamatti Aaltonen ison osan urastaan. Tarvetta kehittyä ja oppia ei ole, sillä maksimisuosio on saavutettu. Mertaranta saa runsaasti kritiikkiä. Asiantuntevammat jääkiekkofanit ovat kuitenkin tyytyneet tilanteeseen. He ymmärtävät, että Mertaranta on ja pysyy niin kauan kuin haluaa halveksittujen Karjala-lippisten armosta. Maasta tuskin löytyy myöskään niin rohkeaa kaveria, joka antaisi Mertarannalle oikeasti lähtöpassit. Seurauksena olisi hirveä itku ja valitus. Aina voi kuitenkin toivoa.