Päivämäärän 24. toukokuuta 1995 olisi ainakin pitänyt piirtyä kaikille suomalaisille urheilufaneille mieleen. Samana keväänä muistellaan ”nevöforget” -hengessä ihan aiheellisesti ensimmäisen jääkiekon MM-kullan tuloa viimein Suomeen, mutta vielä suurempi ihme nähtiin siis pari viikkoa myöhemmin: suomalaispelaaja voitti jalkapalloilun Mestarien liigan eikä edes minään joukon jatkeena vaan kenties joukkueensa tärkeimpänä pelaajana.

Jo päivä ennen Wienin finaalia AC Milania vastaan valmentaja Louis van Gaal kävi Ajaxin avauskokoonpanoa läpi numero numerolta. Hän mainitsi kaikki numerot paitsi numeron 10 – vieressä istunut Ajaxin pressipäällikkö kuiskasi Van Gaalille, että hän unohti mainita yhden numeron, kympin. Louis van Gaal väläytti harvinaisen hymyn ja lisäsi: number ten, Liiitmanen. Asia oli niin itsestään selvä, että jopa mestarivalmentajalle.

Täysin itsestään selvää Jari Litmasen pelaaminen ei ollut. Paha nuha-allergia vaaransi jossain vaiheessa jopa Litmasen osallistumisen finaaliin, mutta levolla ja lääkityksellä hänet saatiin pelikuntoon. Parhaan terän tämä oli kuitenkin vienyt Litmasen pelistä – finaalissa hän pelasi ainoastaan hyvin, ei loistavasti, kuten oli tehnyt koko muun kauden Hollannissa ja Mestarien liigassa.
Lopulta sairastelu vei Litmasen vaihtopenkille ja tilalle tuli nuori hyökkääjä Patrick Kluivert. Juuri hän sai kunnian tehdä ottelun ainoan maalin ja viedä Ajaxin voittoon.

Vuosi 1995 oli Litmasen tilastollisesti paras. Hän voitti ensimmäisenä joukkueurheilijana Vuoden Urheilijan tittelin sekä luonnollisesti Vuoden jalkapalloilijan palkinnon. Lisäksi hänet valittiin Ballon D´Or -äänestyksessä sijalle kolme. Edelle pääsivät George Weah sekä Jürgen Klinsmann. Weahin valintaa pidettiin jossain määrin kummallisena, mutta se selittyy osittain sillä, että juuri 1995 voitiin ensimmäistä kertaa valita Euroopan parhaaksi pelaajaksi pelaaja, joka ei ole Euroopasta.

Litmasen jälkeen äänestyksessä sijoittuneet kertovat omaa kieltään, missä seurassa lahtelainen oli. Kärkikolmikon jälkeinen järjestys oli seuraava: Alessandro Del Piero, Kluivert, Gianfranco Zola, Paolo Maldini, Marc Overmars, Matthias Sammer ja Michael Laudrup.

Suomi oli viimeistään tuossa vaiheessa Euroopan ja maailman jalkapallokartalla. Eikä Mestarien liigan voittaminen ole tullut ihan tavaksi suomalaisille tämän jälkeenkään: Sami Hyypiä voitti toisena suomalaisena seurajoukkuekilpailuista arvokkaimman, kymmenen vuotta Ajaxin mestaruuden jälkeen eli 15 vuotta sitten Istanbulin yössä.