Huuhkajavahti kertoo arjestaan brittilegendan valmennettavana – ”Pelaajat haistavat toivon ja pelon!”

Moi kaikki!

Sain kutsun tulla tämän sivuston asiantuntijaksi ja kolumnistiksi. On hienoa saada tällainenkin haaste omaan tekemiseen! Toivottavasti tykkäätte siitä, mitä kirjoittelen.

Tässä ensimmäisessä kolumnissani ajattelin kertoa teille, millaisessa paikassa pelaan, kun kyseessä on Englannin neljännen sarjatason Stevenage FC.

Stevenage on lähtöruutu englantilaiselle jalkapallolegendalle, Teddy Sheringhamille. Tämä on hänen uransa ensimmäinen kausi managerina, ja alle 100 000 asukkaan kaupunki Lontoosta hiukan pohjoiseen on oiva paikka aloittaa. Jalkapallo kiinnostaa ihmisiä kovin, eikä pääkaupunki jää kauas. Tunnelma on kuitenkin hyvin erilainen. Ihmiset toimittavat asioitaan rauhallisesti, eikä ilmassa tunnu samanlaista väreilevää vauhtisokeutta ja kiirettä kuin Lontoossa.

Ajallisesti matkustamiseen kuluu kirjoittajalla puolitoista tuntia suuntaansa, mutta oman sängyn takia voisi ajaa pidemmällekin. Matka taittuu aamu- tai iltapäiväruuhkassa podcasteja kuunnellen ja muutaman muun Lontoosta paikkakunnalle matkustavan pelaajan kanssa jutellen.

Fyysisesti rasittava ja tasainen sarja

Kauden alku ei ole ollut paras mahdollinen ja lainapelaajia on jo nyt nähty punaraitapaidoissa useita. Itselle ennen pientä loukkaantumista kerkesi kertyä kymmenen ottelua ja kelkka tuntui vihdoin kääntyvän FA Cupin ottelussa Gillinghamia vastaan, joka pelaa sarjatasoa ylempänä ja kamppailee noususta Championshippiin. Matsi päättyi meidän 3-0 -voittoon ja peittosimme heidät kaikilla osa-alueilla, lujaa sekä reilusti. Tulos helpotti Sheringhamin ja joukkueen harteille kasaantuneita paineita, mutta voittojahan pitää ottaa myös liigassa.

Sarjana League 2 ei ole missään nimessä helpoimmasta päästä, ei pelaajille eikä valmentajille. Joukkueet operoivat samankaltaisilla pelaajabudjeteilla muutamia poikkeuksia lukuun ottamatta ja pelejä on cup-ottelut mukaan lukien päälle 50. Sarja on fyysisen rasittavuuden lisäksi äärettömän tasainen (tällä hetkellä 6 pisteen sisään mahtuu 14 joukkuetta) ja varmoja voittoja on turha suunnitella, varsinkaan jos peli on vieraissa. Ottelut itsessään ovat aaltoilevia ja ”momentumin” haaliminen elintärkeää.

Itse asiassa League 2 on sarja jossa momentum ratkaisee kaiken. 2-1 kavennus tarkoittaa vastustajalle aina hätää ja kiirettä. Pelaajat ovat kasvaneet tähän kulttuuriin ja haistavat toivon samoin kuin pelon salamannopeasti. Katsojat yhtä lailla. Heikkoa lenkkiä huudetaan ulos ja tuomariin yritetään vaikuttaa mitä luovimmin solvauksin. Peli on nopeaa, yksi tai kaksi kosketusta. Aggressiivista eteenpäin puolustamista. Joukkueet ymmärtävät pallonhallinan merkityksen ja yrittävät usein toteuttaa sitä, toki edelleen niillä resursseilla ja pelaajilla jota sarjasta löytyy. Talven alkaessa ja kenttien ollessa huonossa kunnossa painotetaan perinteisempää tapaa pelata brittifutista. Jos kenttä on paska, niin silloin ei pelata omalla puolustusalueella. Eteenpäin, eteenpäin, syöttö-tiputus-syöttö. Juoksu linjan taakse ja jokainen pallo seurataan loppuun, koska katsojat eivät maksa käsien levittelystä. He maksavat siitä että joku yrittää, heidänkin puolesta.

Jesse Joronen
Twitter @JesseJoronen