Veikkausliigan HIFK on jämähtänyt paikalleen. Yllätysnousua seurannut tuoreus ja into ovat tipotiessään. Jani Honkavaaran vauhtipeli, joka perustui myös joukkueen saumattomaan yhteishenkeen ja -tekemiseen, ei enää joukkueen otteissa näy. HIFK:n peli näyttää yksinkertaisesti neuvottomalta. Viimeistään nyt on myös selvää, että Antti Muurisen jatkosopimus oli suuren luokan virhe.

Muurinen tuli pestiinsä viime kaudella, kun HIFK oli joutumassa putoamiskurimukseen. Muurinen palauttikin peli-ilon, kuten sellainen kokenut valmentaja tekee, joka tykkää itse pelistä, ei niinkään moderneista taktisista hienouksista. Viime kaudella riitti, kun pallo heitettiin kentälle ja sanoma oli, että ”pelatkaa pojat”. Kun mukaan saatiin vielä Mika Väyrynen, viime loppukauden koko Veikkausliigan ykköstähti, minimitavoite, sarjapaikka, säilytettiin. Silti kaikille tuntui olevan täysin selvää, että pitkälti Honkavaaran ja urheilutoimenjohtaja Henri Määtän kokoama joukkue pitää uusia. Muurisen näkemykset eivät näet kovin läheltä Honkavaaran filosofiaa kohtaa.

Eipä HIFK juurikaan uusiutunut. Kentällä on vieläkin paljon noususankareita ja Ykkösen veteraaneja. Myös muut kuin HIFK -taustaiset veteraanit saivat jatkaa ja tulipa ryhmään vielä Mikael Forssell, joka oli jäänyt ylijäämäpelaajaksi naapuri-HJK:ssa. Klubista tuli myös nuoria kasvoja, mutta Muurinenhan ei tunnetusti nuoriin pelaajiin luota kuin pakon edessä. Vieläkin piireissä hihitellään sitä, kuinka Muurinen Veikkausliigan avausseminaarissa puhui Eetu Vähäsöyringistä nuorena HIFK -pelaajana. Yhdistetyn mies ei nyt kuitenkaan ollut lajia vaihtanut – onhan Eero Hyökyvirta nimeltään vähän sinne päin…

HIFK ei siis pystynyt uusiutumaan, varmasti pitkälle talouden vuoksi. Eikä vanha porukka ole pystynyt myöskään nostamaan tasoaan. Eikä Muurinen ole löytänyt mitään sexy-footballiin viittaavaakaan. Klacken alkaa olla väljä ja hiljainen. Eikä ihme, sillä HIFK:n kotisaldo on kamala. Joukkue on pelannut kymmenen ottelua kotonaan, voittanut yhden, pelannut kolmesti tasan ja hävinnyt kuusi kertaa. Maalia ollaan juhlittu Femmalla neljä kertaa (!!!) ja omissa on soinut 14 kertaa. Tällä saldolla ei paljoa humbaa Klackenin kanssa ottelujen jälkeen vedetä.

HIFK:sta uhkaa tulla ilmiö, joka tuli ja meni. Puolueettomat katsojat eivät enää lähde katsomaan HIFK:ta, koska peli ei kulje ja hienot fanitkin on nähty, eikä sielläkään mikään hurmos ole enää päällä. Etsikkoaika edes jonkinlaisena HJK:n haastajana alkaa mennä. Honka on tulossa Ykkösestä liigaan, ja vaikka siitä ei varsinaista Stadin derbylisää tule, on pelaajamarkkinoilla uusi, huomattavasti HIFK:ta vauraampi tekijä. Stadissa on paljon pelaajia, jotka eivät mahdu Klubiin, mutta eivät nyt varsinaisesti halua lähteä maakuntiinkaan – ja näistä pelaajista kilpaillaan.

Kurssin on käännyttävä välittömästi. Fanit pitää saada hereille. Kotona pitää tulla voittoja. HIFK:n kaiken tekemisen pitäisi loppukauden näyttää siltä, että tästä on ensi kaudella hyvä jatkaa ja joukkuetta rakennettaan kunnianhimoisesti ylempään keskikastiin, siihen, joka nappikaudella voi voittaa pronssia. Ilmapallosta on ilmat pois, jos tällä kaudella sarjapaikka säilyy – kuten todennäköisesti säilyy JJK:n surkeuden vuoksi ja joukkueen kokemuksen, jolla karsinnat kyllä hoidetaan. Mutta jos siis lähtökohtia haetaan jo tulevaan, pitäisi tuolta tyvestä nousta nätisti säilyttämään liigapaikka ilman karsintoja.

Näyttää kuitenkin siltä, ettei nyky-yhtälöllä tapahdu mitään niin merkittävää, että joukkue alkaisi äkisti otteluja voittaa. Kuten niin monesti aiemmin, vain yksi tapa on aiheuttaa riittävän iso muutos. Viime kaudella se tarkoitti Muurisen tuloa joukkueeseen, nyt se tarkoittaa Muurisen menoa. Ehkä tällä kertaa, jos seurajohdossa väistämätön ymmärretään, katsotaan myös tulevaisuuteen ja mietitään, ettei sarjapaikan säilyttäminen riitä vaan jo tällä kaudella pitää luoda pelillinen siemen siihen, miten HIFK on ensi kaudella joukkue, joka pelaa ihan jostain muista sijoituksista kuin putoamisviivan ympärillä olevista.

HIFK – olisiko aika? Sitä kannattaa todella miettiä.