Maalinkuninkuuden sekä useita mestaruuksia pelaajana ja valmentajana Suomessa voittanut Ari Hjelm pelasi ammattilaisuransa huippuhetket Bundesliigan Stuttgart Kickersissä.

Hjelm muistelee Suplan Huucast-podcastissa aikaansa ammattilaisuran kynnyksellä.

– En ollut kovin innokas koskaan lähtemään ulkomaille, mahdollisuuksia oli kyllä paljon. Ennen Saksaa oli vaikka mitä. Olisin päässyt Juventuksen treenileirille, samoin Watford halusi tehdä sopimuksen. Myös Dundee ja Charleroi osoittivat kiinnostusta.

Ajat olivat 80-luvulla toisenlaiset, tämän myöntää jo B-junioreissa lempinimen ”Zico” saanut Hjelm.

– Suomalaisia ammattilaista ei kovin montaa ollut. Se oli aika iso asia silloin. En koskaan edes haaveillut mistään ammattilaisurasta. Jotenkin vain jännäsin lähtemistä. Olisin voinut toki tehdä toisin. Mitään syytä en nyt oikein keksi, en vaan ollut niin rohkea.

Loppujen lopuksi monien houkuttelujen jälkeen Hjelm siirtyi Stuttgart Kickersin riveihin.

Kari Laukkanen pelasi siellä maalissa, ja se helpotti varmasti lähtemistäni. Jälkikäteen voin sanoa, että Saksan aika muutti minua paljon ihmisenä, otin sieltä myös paljon omaan valmennukseen.

Alku saksalaissysteemissä ei ollut Hjelmille helppo, mutta pikkuhiljaa maalitykki löysi paikkansa joukkueessa.

– Ekat kuukaudet olivat helvetin vaikeita. Olin mielestäni hyvässä kunnossa, mutta training camp oli aivan helvettiä. Vedettiin kolme kertaa päivässä, se oli todella kovaa aikaa. Onneksi kestin alun, ja pääsin pelaavaan joukkueeseen.

– Menin hyökkääjänä, mutta minusta tuli se ajokoira vasempaan laitaan, joten aikamoiseen hullunmyllyyn sitä joutui maailmantähtiä vilisevässä Bundesliigassa, Ari Hjelm muistelee.

Hjelm ei ole tyystin jättänyt jalkapalloa, vaan käy mielellään Tammelassa seuraamassa Ilveksen otteluita.

– Tammelassa on itsellenikin niin paljon rakkaita muistoja, että mielellään sinne aina menee, Hjelm päättää.