Confederations Cup: Loistavaa viihdettä

FIFAlla on ohjelmassaan kaksi kilpailua, joiden maailmanvalloitus ei ole oikein ottanut tulta. Joka vuosi pelataan seurajoukkueiden MM-kilpailu ja joka neljäs vuosi Confederations Cup, maanosaliittojen mestaruusturnaus. Kummankin erikoisuus piilee siinä, että näihin kisoihin pääsee vain voittamalla jotain – ainoana poikkeuksena Confederations Cupin isäntämaa, joka on siis tulevien MM-kisojen isäntämaa, tällä kertaa Venäjä.

Ehkä juuri se, että vain voittamalla jotain, poistaa suurempaa suosiota ja hyväksyntää. Koska varsinaista karsintaa ei ole – harvemmin kukaan kutsuu vaikkapa EM-lopputurnausta karsintaturnaukseksi Confederations Cupiin – jäävät nämä kilpailut suurelle yleisölle vieraiksi. Seurajoukkueiden MM-turnaus on kilpailu, jonka jokainen mukana olija haluaa voittaa. Mutta harvempi sitten edes muistaa, kuka turnauksen viimeksi voitti. No Real Madrid on hallitseva mestari ja Real menee puolustamaan mestaruuttaan myös tänä vuonna.

Confederations Cupin jatko on arvailujen varassa. Suurseurat eivät todellakaan pidä siitä, että eurooppalaisten tähtipelaajien nykyinen lomatahti on yksi kunnon kesäloma neljässä vuodessa. Tavallaan FIFA toimii eri tavalla kuin opettaa – FIFA on antanut monia kommentteja siitä, miten huolissaan kattojärjestö on pelaajien jaksamisesta. Mutta samaan aikaan sama järjestö polttaa tiettyjen pelaajien lomat järjestämällä Confederations Cupin.

Vielä neljä vuotta sitten Brasiliassa siihen osallistuneet maat enemmän tai vähemmän pakotettiin tuomaan suurimmat tähdet turnaukseen mukaan, tiettyjen sanktioiden uhalla. Nyt näin ei tapahtunut, sillä FIFAlle löytyi riittävän väkevä vastarannan kiiski: Saksa ja erityisesti Bayern München. FIFA ja puheenjohtaja Gianni Infantino tuskin halusi vielä tuoreena nuijamiehenä lähteä ilmisotaan Euroopan vaikutusvaltaisimman seuran, Bayernin, ja sen nokkamiehen, Kalle Rümmeniggen, kanssa.

Kun Bayernin pelaajat jäivät pois, ilmoitti Dortmund, ettei heidänkään pelaajia tarvitse kysellä mukaan. Tätä kautta muodostui Joachim Löwille ajatus, että otetaan Confederations Cup kokeilun kannalta ja annetaan tällä kaudella Bundesliigassa loistaneille pelaajille kunnon sauma. Nykypäivänä kansainvälisiä pelipäiviä on kovin vähän eikä kokeilija voi juuri karsintaotteluissa tehdä, joten Löw päätti käyttää Venäjän turnauksen koelaboratoriona. Ja millä menestyksellä – Saksa vei koko cupin, Löw sai korvaamatonta tietoa uusista kasvoista ja kokeneimmistakin pelaajista infoa siitä, miten he pystyvät johtamaan joukkueen senioreina muuta ryhmää.

Eikä voittaminenkaan näyttänyt maistuvan kovin pahalta, sillä Löw juhli mestaruutta lähes yhtä riehakkaasti kuin maailmanmestaruutta kolme vuotta sitten.

Katsojan kannalta olisi harmi, jos Confederations Cup jäisi pois ohjelmasta. Pelit olivat kivaa katsottavaa. Ei Chilen kaltaisia joukkueita nähdä kovin usein meikäläisessä televisiossa, Portugali oli matkassa parhaalla mahdollisella miehistöllään ja Meksikokin toi omaa eksotiikkaa kotikatsomoihin. Confederations Cup toimi tälläkin kertaa, kuten neljä vuotta sitten, oivana alkupalana MM-kisojen odotteluun. MM-kisojen esikisoina niitä toki mainostettiinkin, mutta nyt ei turhaa.

Isoin kysymysmerkki jatkon kannalta on koko jalkapallomaailman suurin murheenkryyni: se, että seuraavat kisat järjestetään Qatarissa. Vieläkin väännetään kättä siitä, mihin vuodenaikaan kisat pelataan 2022. Kesällä noin 50 asteen lämmössä vai laitetaanko jollain mahtikäskyllä kansalliset sarjat poikki keskellä talvea? Vaikka jotenkin (eli jollain todella isolla taloudellisella kompensaatiolla) suurseurat saataisiin viettämään MM-kisojen ajan taukoa, eivät ne ikinä suostu menemään tauolle esikisojen vuoksi. Kovin montaa vaihtoehtoa ei siis jää jäljelle. Voi hyvinkin olla, että Infantino tukijoineen hautaa kisan kaikessa hiljaisuudessa.

Se olisi harmi, sillä Confederations Cup oli loistavaa viihdettä.