Sarajevon olympialaisissa 1984 kolme kultamitalia voittanut Marja-Liisa Hämäläinen aikoo seurata tiiviisti suomalaisten edesottamuksia Sotshin kisoissa.

Marja-Liisa Hämäläinen ei jätä varsinkaan sydäntään lähimpänä olevia hiihtolajeja mistään hinnasta katsomatta.

– Katson ne määrätyt lajit kotona vaikka mikä olisi. Minunkin puolestani jännitettiin silloin kun kilpailin, joten nyt voin jännittää näiden urheilijoiden puolesta, Hämäläinen kertoo.

Hämäläinen myöntää olevansa hieman huolestunut suomalaisurheilijoiden puolesta.

– Rehellisesti sanottuna odotan kisoja pelonsekaisin tuntein. Ymmärrän, että Tour de Skissä piti monen vielä antaa näyttöjä, mutta siitä tuli hirveästi ylimääräistä matkustelua, ilmasto muuttui koko ajan ja piti olla kontaktissa muiden kanssa. Sairastumisriski esimerkiksi on hurja.

– Minä olin melkoinen erakko. Pyrin tietoisesti matkustelemaan mahdollisimman vähän, konkari toteaa.

Oman osansa median luomista paineista aikanaan saanut Hämäläinen antaisi mielellään urheilijoille myös enemmän rauhaa keskittyä suorituksiin.

– En lukenut kisojen aikana lehtiä ollenkaan, ehtihän ne sen jälkeen. Silloin lähetettiin sähkeitä, joita me sitten yhdessä luimme jälkikäteen ja saimme paljon iloa. Nykyaikana on Facebook, Twitter ja kaikkea. En ymmärrä, miten siellä viitsitään haukkua niin paljon.

– Olen sanonutkin tutuilleni, että arvostelu on kyllä helppoa. Ensin kannattaisi itse kokeille mihin pystyy. Nämä urheilijat ovat menneet läpi tiukan seulan, jotta ovat kisoihin päässeet, Hämäläinen puolustaa.

Taustahenkilö

Juho Mieto ”lupasi” kisojen alla omassa puheenvuorossaan suomalaisille penkkiurheilijoille seitsemän mitalia Sotshista. Hämäläinen ei halua puhua tavoitteista.

– Urheilijat, valmentajat ja taustajoukot asettavat ne itse. Ulkopuolelta tulleet tavoitteet tuovat vain lisää paineita. Uskon kyllä, että suomalaisilla on mahdollisuuksia pärjätä. Mitaleja ei jaeta ennen kisoja, vaikka välillä tuntuu, että ne on jaettu jo marraskuussa. Toivon, että olosuhteet eivät vaikuttaisi liikaa ja että kilpailijoiden välillä vallitsisi hyvä kilpailuhenki.

Marja-Liisa Hämäläinen toimii nykyään kuntohoitajana Simpeleellä. Edelleen huippukuntoinen entinen olympiavoittaja seuraa tiiviisti hiihtoa, muttei ole ilmoittautunut halukkaaksi valmennustehtäviin.

– Toivon, että voin olla tukipilari monelle Suomen joukkueen urheilijalle, lajista riippumatta. Olen hyvin isänmaallinen. Työni puolesta minun olisi mahdotonta irtautua valmennuksen puolelle. Olisin niin tunnollinen siinä. Se ei ole pelkästään harjoittelua vaan kaikkea muutakin. Se olisi mielenkiintoista, mutta vaativaa.

– Minusta on äärimmäisen kiinnostavaa seurata olympialaisia kokonaisuutena. Ei vain urheilijoita, vaan myös valmentajia ja huoltojoukkoja, jotka ovat todella tärkeitä. Sekä tietysti sitä, mitä tapahtuu ladun varrella. Näen kaiken nyt niin eri näkökulmasta, Hämäläinen päättää.

Marja-Liisa Hämäläinen osallistui komealla urallaan kolmiin olympialaisiin. Sarajevosta tuliaisina oli siis kolme kultaa ja viestipronssi. Calgarystä 1988 hän sai niin ikään prossia viestistä. Uran viimeiset olympialaiset Hämäläinen hiihti Norjan Lillehammerissa 1994 ja toi Suomelle pronssia viiden ja 30 kilometrin perinteisen tavan matkoilta.