Että nykyinen maailmanmestaruuspalkinto esiteltiin ensi kertaa vuoden 1974 lopputurnauksessa Länsi-Saksassa. Alkuperäisen Jules Rimet -pokaalin oli Brasilia napannut pysyvästi haltuunsa neljä vuotta aiemmin kolmannen mestaruutensa myötä.

MM-turnaus kaikkineen alkoi lähestyä yhä enemmän ”nykyaikaa”. Karsinnoissa oli mukana 98 maata ja lopputurnauksessa nähtiin ensi kertaa Oseanian edustaja – Australia – sekä ensimmäinen Saharan eteläpuolisen Afrikan edustaja – Zaïre.

Sateisen sään leimaama lopputurnaus pelattiin totutusti neljässä neljän maan alkulohkossa, mutta tämän jälkeen siirryttiin suoran cup-kilpailun sijasta kahteen jatkolohkoon, joiden voittajat selviytyivät finaaliin. Käytännössä kisoissa pelattiin kuitenkin myös välierät, sillä kummankin jatkolohkon päätöskierroksella kohtasivat kaksi ensimmäistä otteluaan voittaneet maat.

”Totaalvoetbalin” esitellyt Hollanti jyräsi finaaliin kaatamalla Brasilian 2-0 ja joukkue oli kuudessa pelaamassaan ottelussa tehnyt 14 maalia ja päästänyt vain yhden – sekin Ruud Krolin oma maali. Länsi-Saksa puolestaan kaatoi Puolan 1-0 ja eteni Hollannin vastustajaksi.

Johann Cruijffin johtama Hollanti oli saksalaisten kotiedusta huolimatta finaalin suosikki ja kun Johan Neeskens vei ”Oranjen” rangaistuspotkusta johtoon jo toisella peliminuutilla, oli kaikki pedattu valmiiksi Hollannin mestaruudelle. Toisin kuitenkin kävi. Paul Breitner tasoitti niin ikään pilkulta ja Gerd Müllerin maali hiukan ennen taukoa jäi ottelun ratkaisumaaliksi ja saksalaiset juhlivat toista maailmanmestaruuttaan.

Aiheet Jalkapallo