Slopestyle on ensimmäistä kertaa mukana olympialaisten lumilautailuohjelmassa. Laji on juuri sitä, mitä nuoriso tekee lautojensa kanssa mäennyppylöissä, niemissä ja notkelmissa päivästä toiseen. Vanhat poteroihinsa hautautuneet tervaskantojermut eivät näitä uusia lajeja arvosta, mutta KOK tuntuu olevan lajivalikoimansa kanssa mukavasti ajan hermolla.

Jos olympialaisissa vain hiihdettäisiin ja hypättäisiin mäkeä, voitaisiin kisat lopettaa suurten ikäluokkien mentyä manalle. Juuri siksi KOK on halunnut tuoda näitä uusia lajeja mukaan koko ajan kiihtyvällä tahdilla. Osa on vuosien varrella vain piipahtanut olympiaohjelmassa (kuten esimerkiksi kieltämättä koominen suksibaletti 1988 ja 1992), osa on tullut jäädäkseen. Mikä lienee slopestylen kohtalo?

Slopestylessa kilpaillaan sekä freestylen että lumilautailun puolella. Radalla on hyppyreitä ja erilaisia esteitä – goofyt ja grabit seuraavat toisiaan ja moni pitkän matkan hiihtoon aiemmin keskittynyt penkkiurheilija on koko hommasta pihalla kuin talviteloille hyljätty nakkikioski tammikuun pakkasissa. Pisteitä ropisee sekä tempuista että laskun yleisilmeestä. Kyse on siis aika pitkälle arvostelulajista. Onhan se jokseenkin mieletöntä, mutta samalla myös nykyajalle ominaista, että uusimmassa olympialajissa on lopulta tärkeintä näyttää hyvältä. Juuri sitähän esimerkiksi supersuosioon räjähtäneet tosi-TV-ohjelmat ovat pullollaan: loputonta arvostelua, joiden kohteet yrittävät näyttää mahdollisimman hyvältä. Näiden olympiasuoritusten jälkeen ei totisesti sovi olla räkä poskella, eikä mustikkasopat rinnuksilla.

Slopestyle on näyttävä laji ja Sotshin kaltaisella vaikealla ja vaarallisellakin radalla on läsnä myös vaaran elementti. Katsojan näkökulmasta ongelma on siinä, että lajin terminologia ei ole välttämättä tuttu. Lajia tuntematon ei voi mitenkään ymmärtää, kuinka selostajat ja asiantuntujat pystyvät silmänräpäyksessä kertomaan, mistä tempusta on milloinkin kyse. Tässä tarvitaan vielä lajikulttuurin syventämistä ja perusinformaation jakamista suurelle yleisölle. Ja taas törmätään samaan nykyajan vertaukseen: nuoriso tuntee todennäköisesti nämä temput nimikkeineen yhtä hyvin kuin tietotekniikan nippelihienoudet. Ja vanhempi sukupolvi tismalleen samalla tavalla…

Slopestyle on todennäköisesti laji, jota me suomalaiset emme jaksaisi seurata, ellei mukana olisi useitakin arvokisamenestykseen jo pystyneitä mitalisuosikkeja. Enni Rukajärvi, Roope Tonteri, Janne Korpi ja Peetu Piiroinen keräävät taatusti valtavan TV-yleisön Sotshissa, vaikka suurin osa katsojista ei varmasti ymmärrä juuri lainkaan, mistä koko touhussa on kyse. Menestyshullu kansahan me olemme ja juuri sitä tämä laji hyvin todennäköisesti pystyy jo Sotshissa tarjoamaan.

LAURI HOLLO