20-vuotias Ville Lampinen on hallinnut 800 metrin juoksua Suomessa suvereenisti viime vuodet nuoresta iästään huolimatta. Hän ei tyydy tavanomaiseen, vaan lähtee Yhdysvaltoihin opiskelemaan ja hakemaan juoksuunsa kansainvälistä vauhtia. Siitäkin huolimatta, että aika harvalla suomalaisjuoksijalla on Yhdysvaltain yliopistorumbasta myönteisiä kokemuksia.

Lähdet Yhdysvaltoihin opiskelemaan, miten tuo kuvio syntyi?

– Ensimmäisissä nuorten arvokisoissa tapasin yliopistojen edustajia ja ajatus opiskelusta (ja urheilemisesta) syntyi. Suomessa asuva Matt Fox auttoi löytämään Villanovan ja auttoi muutenkin valintaprosessissa.

Miksi lähdet juuri Villanovaan, mikä ratkaisi asian?

– Vierailtuani koulussa viime syksynä, vakuutuin Villanovan ammattimaisuudesta. Hyvät treeniolosuhteet, kovan luokan valmentajat ja treeniryhmä vakuuttivat. He olivat yhtä kiinnostuneita minusta, kun minä heistä.

Onko tietoa, millaista treeniseuraa siellä on tarjolla?

– Koulusta löytyy suhteellisen kovia nelkun menijöitä (47.0), joten nopeusharjoituksiin löytyy hyvin seuraa. Kasilla tasoa riittää aina 1:45-1:50 asti, joten lajinomaisiin nopeuskestävyys harjoituksiin riittää varmasti porukkaa. Tonnivitosella koulun parhaimmisto juoksee reilusti alle 3:40, joten paljon kaivattua kestävyyttä saadaan varmasti kaivettua kestotreeneissä.

Hirvittääkö yhtään se, että kovin harvalla suomalaisella jenkkilän yliopistoreissu on kääntynyt uralla positiiviseksi. Epäonnistumisia on paljon enemmän kuin onnistumisia.

– Jos ei koita, niin ei voita. Koin itse, että kova treeniryhmä ja ammattimaiset olosuhteet antavat parhaat eväät kansainvälisen tason tavoitteluun. Kaupan päälle tuleva ilmainen korkeakoulututkinto ja elämänkokemus eivät ainakaan vähentäneet tämän kortin katsomista.

Oletko valmis siihen, että kaikki tehdään paikallisen koutsin ja koulun edun ehdoilla?

– Urheilustipendiä voidaan tietyssä määrin verrata työsopimukseen. Olet ikään kuin töissä yliopiston joukkueessa ja valmentajat ovat esimiehiäsi. Uskon kuitenkin, että keskustelemalla asioista kaikesta päästään yhteisymmärrykseen. Tarkoittaen, että jos taustalla on vammaa tai muuta, silloin ei varmaankaan juosta. Koutsin käsky juosta mailin viestissä pitää hyväksyä.

Olet tunnettu NY Rangersin ja muutenkin Yhdysvaltain ihailija, mistä moinen juontaa juurensa?

Rangers-faniuden takana ei ole sen kummempaa tarinaa. Vanhempani kävivät ensimmäisen kerran New Yorkissa turistimatkalla vuonna 2010 ja Rangers tarttui tuolta reissulta mukaan. Pidän siitä, kuinka isoa roolia urheilu näyttelee amerikkalaisten elämässä. Seurattavien lajien kirjo on laaja ja itse seuraaminen ei rajoitu itse ottelu- tai kisatapahtumaan. Yliopistourheilu on myös Amerikassa käsittämättömän suosittua.

Mikä on tavoitteesi urheilijana pitkällä tähtäimellä?

– Kehitys aikuisten arvokisatasolle ja siellä menestyminen. Olympialaiset ja MM-kisat on lähes jokaisen urheilijan unelma, mutta keskimatkojen juoksijan kannattaa ensin keskittyä EM-kisoihin ja sitä kautta kohti maailman kärkeä. Ari Suhosen 800 metrin SE (1:44,10) on ehkä kaikista suurimpana unelmana urheilun puolelta.

Ennätyksesi on nyt 1.48,44, mitä vaatii tuosta pomppaaminen kv-tasolle 1.45 tuntumaan?

– Kovaa ja järkevää harjoittelua sekä ehjänä pysymistä. Nopeus- ja kestävyysominaisuuksien tasaista kehitystä. Tuuria ja onneakin pitää olla matkassa kohti kovia kansainvälisiä aikoja.

Mitä luulet, mistä johtuu, että juuri 800 metrin taso on ollut viime vuodet meillä Suomessa niin vaisu? Mitä pitäisi tehdä toisin?

– Hyvä kysymys. 1980-90-luvuilla Suomen järjestelmä tuotti lähes jatkuvasti 1:45-46 tason juoksijoita. Viime aikoina 1:50 raja on ollut tiukassa, eikä 1:45-aikoja ole nähty enää vuosiin. Olen itse sitä mieltä, että Suomessa moni juoksee vääriä matkoja. Jos 100 metrin ennätys on 11,50, niin kannattaisi kokeilla mieluummin 400 tai jopa 800 metriä. Moni kansallisen tason 400 metrin juoksijoista voisi hyvin edes kokeilla kasille siirtymistä. Tulen itse kasille niin sanotusti enemmän nopeuspuolelta ja haluaisin korostaa toimittaja Jari Kupilan lanseeraamaa “kansainvälisellä tasolla kestävyysjuoksu on monistettua pikajuoksua” sanomaa. Valmennusyhteistyötä muiden maiden kanssa voitaisiin tehdä enemmän. Ruotsin järjestelmä tuottaa tällä hetkellä jokaiseen nuorisoikäluokkaan jäätävän kovia juoksijoita, miksi näin? Viimeisenä muttei vähäisempänä toivon, että Suomessa herättäisiin ryhmäharjoitteluun. Toivon myös, että valmentajat ovat avoimia harjoitusohjelmistaan ja käyvät keskusteluja toisten kotimaisten valmentajien kanssa.

Jenkeissä jyystetään perinteisesti pitkä hallikausi, maastokausi ja kevään & alkukesän kisakausi, miten uskot että kohdallasi sopeutuminen tuon kaiken jälkeen Euroopan kisoihin onnistuu?

– Näillä näkymin en itse kisaa maastokautta, mutta pitkä hallikausi ja ulkokausi on edessä. Ensi keväänä olisi hyvä rikkoa Amsterdamin EM-raja (1:47,60) jo Amerikan maalla. Suomessa kisattavien kisojen määrää pitää miettiä tarkkaan, mikä on järkevää ja mikä ei. Luultavasti niin, että toista kuntopiikkiä haetaan Kalevan Kisoihin.

Lauri Hollo