Moni on löytänyt yhtäläisyyksiä – ainakin kerronnallisessa mielessä – Donald Trumpin presidentinvaalikampanjasta ja Conor McGregorin markkinoinnista Floyd Mayweather -ottelun suhteen.

Muutama yksityiskohta on ilmiselvä: Trump tuli politiikan ulkopuolelta ja McGregor nyrkkeilyn ulkopuolelta haastamaan selvän ennakkosuosikin. Ainoastaan pieni määrä ydinkannattajia uskoi Trumpin voittoon – sama koskee irlantilaisottelijaa.

Molemmat soittavat suutaan, eivätkä he pelkää poliittisen korrektiuden asettamia rajoja. Trump lyttäsi koko järjestelmän ennennäkemättömällä tavalla. McGregor taas on tarjonnut rajat rikkovaa suunsoittoa. Monen silmissä oli varsin herkullista katsoa, kun McGregor haukkui suorassa lähetyksessä alatyylisesti tv-yhtiö Showtimen pomon Stephen Espinozan pystyyn. Pukumies kiemurteli siihen malliin tuolillaan, ettei olisi koskaan uskonut kokevansa vastaavaa.

Kummankaan miehen tapauksessa anteeksi ei ole turhaan pyydelty jälkikäteen.

McGregorin leiri on tehnyt Trumpin tavoin harha-askelia kampanjassaan myydä ottelua. Viimeisin temppu oli lyhyt videoklippi ja vihjailut sparrivastus Paul Malignaggin tyrmäämisestä.

Tässä kohtaa tulivat vastaan McGregorin satuilun rajat. Miehen tarkoituksena oli varmasti nöyryyttää suutaan paljon pieksevää Malignaggia. Toinen tarkoitus oli antaa ihmisille käsitys, että hän pystyy tyrmäämään Floyd Mayweatherin 26. elokuuta.

Malignaggi-saaga epäonnistui kuitenkin etenkin jälkimmäisessä tavoitteessaan. Se haiskahtaa ainoastaan epätoivoiselta. McGregorin ydinkannattajat saivat lisää syitä vaahdota, mutta muut pyörittelivät entistä enemmän päätään. McGregor ja UFC-pomo Dana White ottivat viimeisen askeleen kohti show-painia valheellisella todellisuuden kuvauksellaan.

McGregorin leiri rikkoi lisäksi kaikki kirjoittamattomat säännöt, mitä tulee sparrivastustajan ja entisen maailmanmestarin kunnioittamiseen. On toki väiteltävissä, rikkoiko Malignaggi samalla tavalla koodistoa ja ansaitsi kohtalonsa.

Syy McGregorin epätoivoiseen liikkeeseen oli todennäköisesti odotettua pienempi pay-per-view-myynti. Noita myyntilukemia ei julkaista ennen kuin ottelu on nyrkkeilty. Kalliit pääsyliput itse otteluun eivät ole myöskään vielä loppuunmyyty.

Myös Mayweather on yrittänyt lisätä innostusta otteluun vähättelemällä nykykuntoaan. Niin läpinäkyvää.

Tässä kohtaa on hyvä ottaa esiin erot Trumpin ja McGregorin kertomuksen välillä.

Trumpia auttoi ydinkannattajien lisäksi häntä vastahakoisesti äänestäneet republikaanit, jotka lähinnä vastustivat toista presidenttiehdokasta Hillary Clintonia.

Äänestäminen on kuitenkin eri asia kuin kalliin pay-per-view-ottelun ostaminen.

Nyrkkeilykehässä McGregorin suosio perustuu pelkästään noihin ydinkannattajiin, jotka uskovat sokeasti mestariinsa. Vastakkainasettelu UFC vs. nyrkkeily ei ota tuulta alleen, koska niin harva UFC-fani noiden ydinkannattajien ulkopuolella uskoo McGregorin mahdollisuuksiin nyrkkeilykehässä.

Isoin ero Trumpin ja McGregorin kertomuksen välillä on tietenkin urheilun karu rehellisyys, joka toimii vastakohtana politiikalle.

Ihmiset rakastavat nyrkkeilyä ja vapaaottelua, koska ne tuovat brutaalisti esiin fyysisen paremmuuden – vaikka joskus siitä saadaankin kunnon väittelyjä. Selkeä tasoero tulee aina selville.

McGregor ja Mayweather tietävät molemmat, kumpi on selvästi parempi. Tässä sirkuksessa molemmat yrittävät ylläpitää illuusiota vielä hieman vajaat pari viikkoa. Kaikki tähtää vain ja ainoastaan taloudellisen voiton maksimointiin. Voimme vielä nähdä melkoisia koordinoituja sirkustemppuja ennen superottelua. Ei olisi esimerkiksi yllättävää, jos ottelun lähestyessä alkaisi liikkua huhuja Mayweatherin nyrkkeilyä haittaavasta loukkaantumisesta.

Totta kai McGregorilla on mahdollisuus tyrmäykseen, mikäli kaikki tähdet osuvat kohdalleen. Se mahdollisuus voi olla yksi tuhannesta tai jopa lähemmäs yksi sadasta.

Valitettavasti – McGregorin ja Mayweatherin tilipussin kannalta – tuo todennäköisyys ei riitä innostamaan ihmisiä ostamaan ottelua ennätyksellisellä tavalla.