Lauri Marjamäen aika Leijonien peräsimessä on ollut karmeaa aikaa. Kolme Marjamäen turnausta on päättynyt kahdesti katastrofitulokseen, kerran jossain määrin siedettävään lopputulemaan – mutta miten viime kevään MM-pronssiotteluun päästiin, ei koskaan unohdu jääkiekkofaneilta 1-5 Ranska -tappioineen.

Marjamäen kolmet arvokisat ovat lähtökohdiltaan täysin erilaiset, mutta tulos Leijonien kannalta sama. World Cup pelattiin vain NHL-pelaajilla (Suomi jäi alkulohkoon tehtyään kolmessa ottelussa yhden maalin), MM-turnaus yhdistelmä Euroopassa pelaavia pelaajia ja NHL-pelaajia (Suomi pääsi niukasti jatkoon, voitti USA:n, mutta hävisi lopulta pronssiottelun) ja olympiakisat ilman NHL-pelaajia (puolivälierät).

Unohdetaan kokeiluturnaukset ja muut pilipalipelit. Kun peleissä on ollut panosta, Suomi on pystynyt Marjamäen aikana voittamaan suurista jääkiekkomaista vain erittäin nuoren USA:n viime MM-kisoissa – ja senkin pöyristyttävällä, toki voitokkaalla, bussijääkiekolla. Pienet ovat kaatuneet siedettävästi, hyvä, mutta Leijonille viime vuosina ominaista venymistä kovissa paikoissa ei ole tapahtunut lainkaan.

Marjamäen johdolla Leijonat on pelannut 18 merkityksellistä ottelua. Niistä Suomi on voittanut varsinaisella peliajalla kuusi (Valko-Venäjä, Slovenia, USA, Saksa, Norja, Etelä-Korea). Jatkoajalla voitto on irronnut kahdesti, Norjasta ja Sveitsistä. Tappioita voittomaalikilpailusta on yksi, Tshekille viime kevään MM-kisoissa. Tappioita varsinaisella peliajalla onkin sitten puolet eli yhdeksän – ja tämä lista kertoo siitä, ettei Suomi ole Marjamäen aikana pystynyt haastamaan isompia käytännössä lainkaan, toisin kuin hänen edeltäjänsä.

Turpiin on tullut oheiselta ryhmältä: Pohjois-Amerikka, Ruotsi, Venäjä, Ranska, Kanada, Ruotsi, Venäjä, Ruotsi, Kanada. Esimerkiksi siis Ruotsi on niistänyt Suomen kaikissa kolmessa kohtaamisessa, kerran jokaisessa Marjamäen kilpailussa. Kanadaa vastaan, onneksi, Suomi ei joutunut World Cupissa pelaamaan, sillä nämä tilastot olisivat todennäköisesti vieläkin rumemmat tällöin.

Faktojen perusteella Marjamäen Leijonat on valunut Suomen kiekkohistorian keskiaikaan, siihen ajanjaksoon, kun isoille hävittiin ja pienet voitettiin, tosin joskus kompastellen. Onko tähän varaa? Ei ole. Siksi Lauri Marjamäen pitäisi itse tehdä omat tulkintansa ja suoraselkäisesti vetäytymään tehtävästä niihin posteihin, joissa hän on todistettavasti huippuluokkaa: seurajoukkuevalmennukseen.

Ohessa Lauri Marjamäen ajanjakson arvokisaottelut:

World Cup:

Suomi-Pohjois-Amerikka 1-4
Suomi-Ruotsi 0-2
Suomi-Venäjä 0-3

3 tappiota

MM-kisat:

Suomi-Valko-Venäjä 3-2
Suomi-Ranska 1-5
Suomi-Tshekki 3-4 vl
Suomi-Slovenia 5-2
Suomi-Norja 3-2 ja
Suomi-Sveitsi 3-2 ja
Suomi-Kanada 2-5
Suomi-USA 2-0
Suomi-Ruotsi 1-4
Suomi-Venäjä 3-5

3 voittoa varsinaisella peliajalla
2 voittoa jatkoajalla
1 tappio voittomaaleilla
4 tappiota varsinaisella peliajalla

Olympiakisat:

Suomi-Saksa 5-2
Suomi-Norja 5-1
Suomi-Ruotsi 1-3
Suomi-Etelä-Korea 5-2
Suomi-Kanada 0-1

3 voittoa varsinaisella peliajalla
2 tappiota varsinaisella peliajalla

Kokonaisuus:

18 peliä
6 voittoa varsinaisella peliajalla (Valko-Venäjä, Slovenia, USA, Saksa, Norja, Etelä-Korea)
2 voittoa jatkoajalla (Norja, Sveitsi)
1 tappio voittomaaleilla (Tshekki)
9 tappiota (Pohjois-Amerikka, Ruotsi, Venäjä, Ranska, Kanada, Ruotsi, Venäjä, Ruotsi, Kanada)

Aiheet Asiantuntijat Jääkiekko Leijonat Pyeongchang2018 talviolympialaiset Toimituksen kynästä