Suomen entinen huippujalkapalloilija Jari Litmanen olisi nuorena halunnut tulla kutsutuksi jollain muulla lempinimellä.

Litmanen kertoo tapahtumasta tuoreessa elämäkerrassaan Litmanen 10 (Tammi).

Litmanen liittyi vuosien 1979-80 aikoihin, eli 8 -tai 9-vuotiaana, ensimmäiseen viralliseen jalkapallojoukkueeseensa, Lahden Reippaan F/E-junioreihin.

Kerran, kun Reippaan juniorit olivat turnauksessa, Litmasen pelikaverin isoveli alkoi keksiä pelaajille erilaisia lempinimiä.

– Yksi sai olla Kempes, toinen Ardiles ja joku kolmas Keegan. Minä olin joukkueen tummin, pienin ja nuorin ja sähelsin siellä muiden mukana – tai jaloissa. Varmaan siksi hän antoi minulle nimeksi Diego, Litmanen muistelee kirjassaan.

Diego viittasi Argentiinan huippujalkapalloilijaan Diego Maradonaan. Litmanen ei tiennyt vielä silloin, mikä Maradona on miehiään, eikä hän pitänyt liiaksi uudesta kutsumanimestään.

– Olin pettynyt siihen, että minulle annettiin nimeksi vain ”joku Maradona”, vaikka olisin halunnut olla mieluummin joku hyvä pelaaja, kuten Ardiles, Kempes tai Keegan, Litmanen kertoo.

Nimi jäi vaivaamaan Litmasta. Se jäi vaivaamaan niin paljon, että hän päätti selvittää, kuka oli kyseessä puhuttaessa Maradonasta.

– Sain aika nopeasti selville hänen tarinansa, ja viimeistään 1982 maailmanmestaruuskisojen alla tästä argentiinalaisesta ihmepojasta odotetiin seuraavaa maailman parasta pelaajaa.

Vuonna 1982 Litmasen elämään oli ilmestynyt yksi merkittävä pelaaja lisää, jonka uraa hän seurasi antaumuksella: Maradona. Aluksi hän oli inhonnut lempinimeään, mutta jälkeenpäin hän suhtautui siihen kunnialla.

– Ihmettelin, kuinka joku voi olla niin mielettömän hyvä kaikkien muiden hyvien pelaajien joukossa. Maradonan fanittaminen ei siis alun perin ollut oma keksintöni, vaan hänet tavallaan tungettiin minulle – mutta en valita, Litmanen muistelee.