Aiemmat MM-lopputurnaukset:

Etelä-Korea on pelannut MM-lopputurnauksessa ensi kerran jo 1954 ja vuodesta 1986 lähtien joka kerran, mutta ainoa todellinen menestys on Japanin kanssa yhdessä isännöidystä 2002 lopputurnauksesta, jolloin korealaiset ylsivät välieriin. Neljä vuotta sitten Saksassakin Etelä-Korea selviytyi alkulohkosta jatkoon, mutta putosi Uruguaylla pudotuspelien avauskierroksella.

Tie Brasiliaan:

MM-lopputurnauspaikka oli Etelä-Korealla todella kiven alla. Aasian karsintojen kolmannessa vaiheessa jatkoonpääsy oli viimeisestä ottelusta kiinni ja ratkaisevassa neljännessä vaiheessa Etelä-Korea alisuoritti selvästi ja vain päätösottelusta Qatarin murskanneelta Uzbekistanilta saatu apu avasi tien lopputurnaukseen.

Kenraaliharjoitus:

Etelä-Korea – Ghana 0-4 (Miami, USA)

Asetelmat:

Etelä-Korea oli oman MM-lopputurnauksensa yksi väriläiskistä, mutta joukkueella tuolloin ollut etu todella pitkästä valmistautumisesta yhdessä on nyt poissa. Korealaisryhmästä miltei puolet pelaa Euroopassa – tasaisesti Saksassa ja Englannissa – ja se tuo toki ryhmään vahvaa kokemusta kovista peleistä, mutta on samalla rajoittanut valmistautumisajan samalle tasolle muiden maiden kanssa.

Toinen selkeästi korealaisten mahdollisuuksia varjostava tekijä näkyi karsinnoissa. Miehistö vaihtui, valmentajat vaihtuivat ja tulokset vaihtelivat hyvästä miltei katastrofiin. Joukkueen kokoonpano onkin poikkeuksellisen hajanainen, vaikka päävalmentaja Hong Myung-Bo onkin pyrkinyt peluuttamaan jonkinlaista vakiokokoonpanoa viimeisissä otteluissa.

Etelä-Korean peli perustuu aiempaan tapaan erittäin kovaan työntekoon ja valtavaan määrään juoksemista. Jos palaset pelissä osuvat kohdilleen, on joukkue etenkin vastahyökkäyksissä erittäin vaarallinen. Puolustus rakentuu myös pitkälle kollektiivin varaan ja tämä on ehkä suurimpia kysymysmerkkejä ennakkoon.

Kommunikointivirheisiin ei yksinkertaisesti ole varaa. Etelä-Korealla on heittää avaukseen suhteellisen laadukas ryhmä, mutta yhtään lähelläkään supertähtistatusta olevaa pelaajaa joukkueessa ei ole. Yksikään pelaaja ei nouse yksinään kannattelemaan ryhmää, ellei joukkuepeli toimi. Korealaisten mahdollisuudet lepäävät saumattomassa yhteistyössä.

Lohko ei ole mahdoton, mutta lähtökohtaisesti Etelä-Korea on silti vain kiusaajan roolissa. Pisteiden napsiminen ei olisi yllätys, mutta jatkopaikka alkulohkosta olisi sitä.

Erikoista:

Etelä-Korea tahkosi MM-lopputurnauksissa peräti viidesti voittamatta ensimmäistäkään ottelua. Ikävän tahran pyyhki pois voitto Puolasta omien kotikisojen avausottelussa vuonna 2002.

Joukkue:

Maalivahdit: Jung Sung-ryong (Suwon Bluewings), Kim Seung-gyu (Ulsan Hyundai), Lee Bum-young (Busan I’Park).

Puolustajat: Hong Jeong-ho (Augsburg), Hwang Seo-ho (Sanfrecce Hiroshima), Kim Chang-soo (Kashiwa Reysol), Kim Young-gwon (Guangzhou Evergrande), Kwak Tae-hwi (Al Hilal), Lee Yong (Ulsan Hyundai), Yun Suk-young (QPR), Park Joo-ho (Mainz).

Keskikenttäpelaajat: Ha Dae-sung (Beijing Guoan), Han Kook-young (Kashiwa Reysol), Ji Dong-won (Augsburg), Ki Sung-yueng (Swansea), Kim Bo-kyung (Cardiff City), Lee Chung-yong (Bolton), Park Jong-woo (Guangzhou R&F), Son Heung-min (Bayer Leverkusen).

Hyökkääjät: Kim Shin-wook (Ulsan Hyundai), Koo Ja-cheol (Mainz), Lee Keun-ho (Sangju Sangmu), Park Chu-young (Arsenal)

Päävalmentaja: Hong Myung-Bo

Aiheet Etelä-Korea Jalkapallo