Coe IAAF:n johtoon: ”Älä hyvä mies lähde sorkkimaan!”

Sebastian Coe valittiin IAAF:n puheenjohtajaksi ja Sergei Bubka jäi tällä kertaa nuolemaan näppejään. Sivustomme asiantuntija Lauri Hollo ihmettelee Coen lausuntoja. Mitä tämä valinta käytännössä merkitsee? – Vastakkain oli kaksi hyvää ehdokasta. Ei mitään kabineteissa pölyttyneitä dinosauruksia vaan miehiä, jotka tietävät ja tuntevat kentän kuin omat taskunsa. Coe on älykäs kaveri ja ansainnut kannuksensa mm. Lontoon hienojen olympialaisten päällysmiehenä. Nyt vain järjellä eteenpäin ilman hölmöilyjä, älä hyvä mies lähde sorkkimaan lajin perusrakenteita… Mitä tuolla tarkoitat? – Coe on jo pitkään kannattanut kenttälajien suoritusmäärien vähentämistä. Kuuden heiton sijaan jatkossa olisi vain neljä heittoa, sama eteenpäin suuntautuvissa hypyissä. Seipäässä ja korkeudessa hyväksyttäisiin enää kaksi yritystä per korkeus. Mitä tuo muutos tarkoittaisi konkreettisesti? – Nämä lajit muuttaisivat tyystin luonnettaan. Kolme yritystä / korkeus hypyissä ja 3+3 heitoissa on systeemi, jolla on menty iät ja ajat, enkä nyt muista että esimerkiksi aikataulut olisivat kovinkaan usein tästä syystä paukkuneet pitkiksi. En ymmärrä, miksi niin pitäisi tehdä. Silloin olisi ennätystilastotkin uusittava kokonaan, koska kyse olisi täysin erilaisesta kilpailemisesta. Miksi Coe ja monet muutkin haluavat näin, systeemiähän on kokeiltu jo esimerkiksi Euroopan joukkuemestaruuskilpailuissa? – Tässä yhteydessä höpistään aina levottomia yleisöystävällisyydestä ja TV:n tarpeista. En usko, että suuri yleisö pitäisi lainkaan näkemästään, koska riski kasvaisi, että yhä useampi huipputason urheilijakin jäisi jopa ilman tulosta. Olisiko se TV-yhtiöiden mieleen? Yleisurheilu on jo nyt erinomainen TV-tuote, kunhan esimerkiksi Timanttiliigan ohjauksissa päästäisiin edes auttavaan reaaliaikaisuuteen kenttälajien suhteen. Draaman kaarihan raiskataan kokonaan, kun näytetään nauhalta kolme parasta kisasuoritusta. Miten uskot Coen toimivan doping-asiassa, IAAF on melkoisessa myrskyn silmässä? – Toivottavasti mahdollisimman jämäkästi armoa tuntematta. Dopingin suhteen kenelläkään ei voi, eikä saa olla kuin yksi tie ja se on nollatoleranssi mahdollisimman kovine rangaistuksineen.