Kenian yleisurheiluliitto ilmoitti lauantaina seitsemän yleisurheilijan joukkokärystä. Nimekkäin joukosta oli vuosien 2010 ja 2013 maastojuoksun maailmanmestari Emily Chebet.

Kenialaiset näyttävät vähintään hiukan pelästyneen WADA:n tiukentuneita otteita, vai mitä sanot sivustomme asiantuntija Lauri Hollo?

– Siltä näyttää, kovin paljon kilpailukieltoja ei ole Kenian liitto langetellut. Isoin kala oli nyt ehdottomasti tuplamaailmanmestari Chebet, mutta kyllä siellä pinnan alla kytee vielä paljon enemmän. Toki aika kova on myös Bernard Mwendia, joka on alle 1.02 puolimaratoonari eli ihan suht kova luu.

Francisca Koki ja Joyce Zakari kärähtivät MM-kisoissa Pekingissä. Koki on 55,82 400 metrin aituri ja Zakari 51,14 sileän ratakierroksen juoksija.

– Muut olivat pikkusinttejä: Agnes Cheserek on kenialaisittain C-luokan maratoonari (2.39), Judy Kimuge saman luokan puolimaratoonari ja Lilian Moraa kansallisen tason maantiejuoksija.

On kai tämä silti osoitus siitä, että Keniassa on jonkin verran herätty.

– On se sitäkin, mutta kyllä tästä hieman sellainen silmänlumeen maku jää. Ei ole loogista, että käryäjistä suuri osa on näin heikkotasoisia urheilijoita. Monet tiedot viittaavat siihen, että Kenian tilanne on todella villi. Ei voi kuin toivoa, että WADA tutkii kenialaisten toimet samalla tavalla kuin venäläisten. Uskon, että siellä on iso rysä, joka paljastuessaan tulee muuttamaan maailman kestävyysjuoksua merkittävästi.

Eikö tämä taistelu vaikuta kuitenkin toivottomalta? Jos Kenia perataan, seuraavaksi Etiopia ja niin edelleen…

– Kyllä työsarka on valtava. Periaatteessahan jokainen maa pitäisi käydä läpi tiiviillä kammalla, mutta ei siihen ole resursseja. On tyydyttävä siihen, että pala kerrallaan edetään. Eikä tässä nyt tietenkään pidä hirttäytyä kestävyysjuoksuun, kyllä itse odottelen, että jossain kohtaa lähdetään pöyhimään uutterasti myös esimerkiksi Jamaikaa ja USA:ta.

Uskotko enää puhtaaseen urheiluun?

– Uskon, mutta ei kaikkia käyttäjiä saada koskaan kiinni, kuten ei saada maailmasta kaikkia rikollisiakaan. Mutta ei tässä luovuttaakaan voi, pikemminkin päinvastoin. On jaksettava ”tampata aari kerrallaan”, eikä taka-askelia saa ottaa, kun tälle tielle on nyt lähdetty.