Vuoden urheilija valitaan jälleen huomenna Urheilugaalassa. Sivustomme asiantuntija Lauri Hollo, kuka on suosikkisi Vuoden urheilijaksi?

– Minulla ei ole suosikkeja tässä pelissä. Olen ollut aina sitä mieltä, että eri lajien urheilijoita on täysin mahdotonta laittaa mihinkään arvojärjestykseen. On oltava nero, jos sellaiseen pystyy.

– 100 metrillä tulokset yksiselitteisesti ratkaisevat, mutta kuinka pistää järjestykseen huipputason jääkiekkoilija, painija, pyörätuolikelaaja, keihäänheittäjä ja vaikkapa ampuja? Se on mahdotonta ja siksi mielestäni Vuoden urheilija –titteli voitaisiin hyvin lakkauttaa tällaisena.

Miksi ihmeessä?

– Monessa maassa valitaan Vuoden urheilijan sijaan Vuoden urheilupersoona. Ehkä se olisi parempi. En tosin tiedä, muuttaisiko se silti sitä faktaa, että tuota henkilöä pidettäisiin edelleen vuoden parhaana urheilijana, ehkä ei.

Mitä mieltä olet siitä, että valinnan tekevät Urheilutoimittajien liiton jäsenet?

– Se on monelle vanhan liiton toimittajalle yksi vuoden kohokohtia, kun pääsee raapustamaan lappuun omat ehdokkaansa. Tiedän kuitenkin, että suurin tunnustus urheilijoille olisi toisten urheilijoiden tekemä valinta. Jos valinnan tekisivät vaikka eri lajiliittojen päävalmentajat sekä muutama urheilija / laji, olisi titteli urheilijoiden keskuudessa varmasti vielä arvostetumpi. Arvostettu se toki nytkin on, en ole koskaan kuullut kenenkään valittavan.

Koita nyt hyvä mies kuitenkin puristaa edes yksi nimi Vuoden urheilijaksi…

– Okei, yritetään rypistää. Mutta vain sillä periaatteella, että nyt valitsen Vuoden urheilupersoonan. Painija Petra Olli voisi hyvin olla sellainen. Vaikka on totta, että naisten paini ei ole maailmanlaajuisesti kovin iso laji, on huipulla joka ikisessä lajissa kova taso. Lisäksi Olli on jotenkin äärimmäisen periksi antamaton persoona, josta moni urheilija voisi ottaa oppia. Hänen tarinansa on hieno ja mikä parasta, se on vasta alussa.

No entäs Vuoden valmentaja ja joukkue?

– Ihan yhtä hankalaa noita on arvottaa kuin yksittäisiä urheilijoitakin. Petteri Piirosen valmennusmeriitit keihäänheitossa olivat kyllä järjettömän kovat. Hän on mies MM-kultamitalistin Julius Yegon ja hopeamitalistin Ihab Abdelrahmanin takana. Hankala hänestä on ohi mennä. Jos saman valmentajan kaksi suomalaisurheilijaa olisi ollut MM-kilpailuissa ykkönen ja kakkonen missä tahansa lajissa, ei kai kukaan edes miettisi oikeaa valintaa…

– Joukkueita on myös todella hankala arvottaa, mutta ei kai se voi olla kuin joko kori- tai lentopallomaajoukkueemme. Kovia ja globaaleja lajeja molemmat, korismiehet EM-kisoissa yhdeksänsiä ja lentopalloilijoille sija 12, pahuksen kovia saavutuksia molemmat. Taas kerran voidaan heittää vertailukohta vaikka siihen, kuinka pähkinöinä koko tämä maa olisi, jos jalkapallossa sijoittuisimme EM-lopputurnauksessa yhdeksänneksi.