Vasta 17-vuotias Wilma Murto rikkoi juniorien seipään ME:n tänään Saksassa. Aika kova juttu, sivustomme asiantuntija Lauri Hollo.

– Todella kova. Murto teki uuden ME:n 465 ensimmäisellään ja paransi sitä vielä kuusi senttiä ylitettyään toisellaan 471. Tämä tulos olisi ulkoradoillakin naisten kaikkien aikojen tilaston 23:s. Hallissa tulos on naisten sarjan kaikkien aikojen 20:s.

– Suomalaisen tekemä ME yleisurheilussa ei ole ihan arkipäivää. Edellisen juniorien ME:n teki Olli-Pekka Karjalainen vuonna 1999 heitettyään moukaria 78,33. Sitä edellinen oli Harri Haataisen keihäskaari 82,52 vuonna 1996. Tuorein aikuisten sarjojen ME on taas Seppo Rädyn 96,96 silloisella keihäsmallilla liki 25 vuotta sitten.

– Aikamoinen seiväsviikonloppu, kun USA:n Jen Suhr teki eilen Yhdysvalloissa naisten halli-ME:n 503. Onhan tuossa vielä eroa 32 senttiä, mutta kyllä Murto on aivan uskomaton timantti suomalaisessa yleisurheilussa.

Toki seipäässä monesti tehdään parempia tuloksia sisällä kuin ulkona…

– Aika usein, hallissa kun olot ovat aina vakiot. Ulkona etenkin tuuli aiheuttaa ongelmia, tosin takatuuli myös auttaa, kun se on sopiva.

Kävikö tässä nyt niin, että Murto ohitti Minna Nikkasen Suomen ykköshyppääjänä?

– No sitä on hankala vielä mennä vannomaan. Uskoisin, että tämä pikemminkin innostaa Nikkastakin yhä ylemmäs. Ei hän ole sen luontoinen urheilija, joka suosiolla tyytyy kakkoshyppääjän asemaan. Onhan tämä aika huikea tilanne, että Nikkanen on jo valittu Rioon ja nyt sinne valitaan taatusti Murtokin. Ja aika kova juttu on sekin, että molempia valmentaa sama mies, Jarno Koivunen.

Paljon on puhuttu siitä, että meillä Suomessa osataan kyllä tuottaa juniorihuippuja, mutta heidän viemisensä aikuishuipulle ei tahdo onnistua. Uskotko että Koivunen ja Murto onnistuvat tässä?

– Uskon. On muistettava, että aikuishuipulle pääsee vain murto-osa juniorihuipuista koko maailmassa. Junnuissa on vielä aikuisiin verrattuna ”helppo” kaapia arvokisamitaleja, mutta sen jälkeen peli kovenee rajusti. En tiedä, pystytäänkö muuallakaan maailmassa tuottamaan junnuhuipuista yhtään sen paremmalla prosentilla aikuishuippuja kuin meillä. Suomessa tämä vertailu vain korostuu, koska meillä näitä superlupauksia syntyy niin harvoin. Faktaa on, että mitä lähempänä maailman kärkeä olet nuorena, sitä lyhyempi matka on tulla aikuisten arvokisamitalistiksi. Monesti meillä hyssytellään liikaa juniorien kanssa. Toki tyhmä ei saa olla, eikä tehdä asioita väärässä järjestyksessä, mutta rohkeaa yritystä ja tinkimätöntä harjoittelua haluaisin nähdä enemmän. Jos ei työtä tehdä rajusti, ei maailman lahjakkainkaan nuori nouse koskaan huipulle.

Mitä riskejä näet Wilma Murron kehityksen teillä?

– Haluaisin ajatella aina mieluummin mahdollisuuksia kuin riskejä. Murto on kehittynyt kahdessa vuodessa 66 senttiä, mikä on aivan uskomaton tahti. Tuo 471 oli sitä paitsi ihan loistava hyppy ja pelivaraa on yhä. Seiväs on herkkä laji ja siinä on kroppa kovilla. Mutta tämä kaksikko on rakentanut Murron uraa taiteen sääntöjen mukaisesti, oikaistu ei ole. Toki huipputasolla on aina vammariski olemassa, mutta ei sellaista kannata liikaa miettiä.