Viasatin studiokaksikko Pasi RautiainenSami Hyypiä intoutui lauantaina pohdiskelemaan nykyaikaisia nappulakenkiä ja niiden ominaisuuksia.

– Pasi, olisitko sä kaivannut 70- ja 80-luvuilla tuollaisia pieniä nystyröitä kengän sisäsyrjään, kysyi hymyillen studioisäntä Tuomas Tahvanainen.

– Kyl niitä nystyröitä on tässä vartalossa jossain ihan muualla. Ainoat kengät, jotka tunnistin olivat nuo mustavalkoiset [Copa Mundialit] tuolla taustalla ja niissä ei ollut nystyröitä, Rautiainen pyöritteli päätään.

– Kyl mä muistan 100 vuotta sitten Saksassa, kun meidän jengin topparit meni ennen ottelua sinne kylmään pukukoppiin ja ne otti ne kengät esiin ja alkoivat ruuvata niihin niitä 18 millisiä murhakaluja (rautanapit). Eikä ollut myöskään mitään syndipakkoa!

– Kyllä mä olen myös sitä sukupolvea, että mustilla kengillä pelattiin. Nykyään joutuu olosuhteiden pakosta toisinaan vetämään noita värikkäitä jalkaan, mutta en sitä mielelläni tee, naureskeli Hyypiä.

– On tuo futis helppoa nykyään, kun voi kengillä tehdä parempia pelaajia, Hyypiä tuumi ja tunnusti välillä maalanneensa värikkäitä kenkiään mustiksi.

Sateessa uudenlaisista keinonahka- ja muovikengistä on hyötyä.

– Nykyajan kengät ovat märällä kelillä paremmat, koska ne pitävät muotonsa koko ottelun ajan. Vanhat nahkakengät levisivät 20 minuutin pelin jälkeen sateessa niin, ettei niillä ’sämpylöillä’ osannut enää kunnolla potkaista, muistaa Hyypiä.

– Myös valmentajan näkökulmasta nykyajan muovikengät ovat hyvät, koska sukat eivät ole treeneissä märät heti kymmenen minuutin jälkeen.

– En ymmärrä miten joku pystyi pelaamaan kiintonastoilla Englannin kosteilla kentillä. Itse treenasin ja pelasin aina vaihtonastoilla tai niiden sekoituksella. Kiintonastat olivat minusta todella liukkaat ja nivuset kipeytyivät kun yritti pitää itsensä pystyssä, Hyypiä muistaa.

Valioliigassa nähtiin lauantaina sukan omaisia, varrellisia nappiksia, jotka ovat tämän päivän muotijuttu.

– Nainen kun laittaisi nuo jalkaan, se olisi suorastaan eroottinen näky. Varsinkin jos nuo varret saisi vielä ihan nivusiin asti, naureskeli Rautiainen.