Brittiläinen Sun kertoi tänään uutisen, jonka mukaan Manchester City yrittää houkutella Lionel Messiä riveihinsä tarjoamalla hänelle yli 1,1 miljoonan euron viikkopalkkaa.

Sivustomme asiantuntija Lauri Hollo, alkaa hiukan mopedi keulia taas tässä jalkapalloseurojen rahankäytössä.

Sun uutisoi usein melkein mitä sattuu, mutta eiköhän tässäkin totuudentynkää ole. Olen jo vuosikaudet miettinyt, mikä järki näissä jalkapallon pelaajapalkoissa ja siirtokorvausten tähtitieteellisissä summissa on. Voiko kukaan pelaaja olla työnantajalleen tuon arvoinen, edes Messi? Sitä paitsi Messi on kohta kolmekymppinen, kai hänenkin uransa ehtoo alkaa jossakin vaiheessa painaa jalkaa. Vaikka taidot eivät katoa, moni muu asia katoaa ikääntymisen myötä. Tokko tuo kovin järkevä veto Cityltä olisi, varsinkin kun Messin sopimuksen ulosostohinta on 250 miljoonaa euroa. Kyllä näissä asioissa on lähtenyt totaalisesti järki kädestä.

Miksi nämä summat ovat karanneet käsistä?

– Kaiken takana on se, kun venäläiset oligarkit ja idän sheikit sekä emiirit alkoivat joukolla ostaa jalkapalloseuroja leikkikaluikseen. Heillä on rahaa niin, että millään ei ole mitään väliä ja ranteita vihloo. Kuilu näiden pohjattoman rahasäkin omistavien seurojen ja muiden välillä on kasvanut koko ajan. Kun yksi maksaa, mitä pyydetään, maksaa toinenkin ja kohta kolmas, jopa vielä enemmän. Sääliksi käy moni perinteinen ja hyvin hoidettu seura, joka yrittää sinnitellä elinkelpoisena niin sanotusti luomumenetelmin. Isoon menestykseen ei juuri mahdollisuuksia ole.

Mutta eikö UEFA:n talouden reilun pelin säännöt kehitetty jokunen vuosi sitten juuri tällaisia tapauksia varten?

– Ne kehitettiin nimenomaan siksi, että nämä ökyrikkaat omistajat eivät voisi hankkia pelaajia millä hinnalla tahansa ja maksaa heille mitä tahansa. Sääntöjen mukaan seurat eivät saa tehdä tällä kaudella yli 30 miljoonan euron tappiota. Tässä on vain se huono puoli, että nämä raharikkaat ovat lakimiesarmeijoineen kovin taitavia löytämään erilaisia porsaanreikiä ja kiertoteitä saadakseen asiat sujumaan juuri niin kuin haluavat.

– Lisäksi sakko ei pelota sanktiona tätä porukkaa enempää kuin suomalainen kestävyysjuoksija kenialaista. Mahdollisiksi sanktioiksi on mainittu myös sulkeminen Mestarien liigasta tai pelaajien hankintakielto. Jälkimmäistä on jokusen kerran käytetty, mutta vasta sulkeminen Mestarien liigasta olisi riittävän tuntuva sanktio, että jotakin oikeasti tapahtuisi. Mutta eipä ole todellakaan UEFA:n intresseissä sulkea näitä suurimpia ja suosituimpia seuroja pois erinomaisen hyvin voivasta kuningaskilpailustaan, joten sitä ei tule koskaan tapahtumaan. Ajatuksena reilun talouspelin sääntö on kiva, mutta toteutus täysi torso.

Saadaanko tätä kierrettä koskaan poikki? Ei kai se ole kenenkään etu, että kuilu ja eriarvoisuus seurojen välillä kasvaa vuosi vuodelta.

– En usko että saadaan, elleivät ökyrikkaat keksi jotakin itselleen mielekkäämpää ”harrastusta” . UEFA:ssa käy tosin melkoinen turbulenssi, mutta on hankala uskoa näiden asioiden merkittävällä tavalla muuttuvan, vaikka tuon kultapossukerhon johtoon tulisi ketä. Riittävän selkeät säännöt kovin sanktioin sekä niistä järkähtämättömästi kiinni pitäminen, siinä ainoa mahdollisuus tasoittaa tilannetta.

– Toisaalta voi toki kysyä niinkin, miksi jotakin tahoa pitäisi rangaista siitä, että se on liian rikas? Jos massia löytyy, saa ihminen tässä yhteiskunnassa lain kirjaimen sisällä tehdä ihan mitä haluaa. Onhan tässä hiukan kärjistäen kyseessä sama kuin jos rikasta ihmistä kiellettäisiin hankkimasta enempää kuin kaksi autoa, yksi huvila ja yksi luksusjahti, ettei muille tule paha mieli. Elämä on.