Koripallon EM-kisat käynnistyvät Suomen osalta lauantaina Ranskan Montpellierissä. Susijengillä on kova lohko, mutta kaikki edellytykset edetä alkulohkosta jatkoon.

Sivustomme asiantuntija Salttu Forsström, millaisena näet Susijengin mahdollisuuden mennä alkulohkosta jatkoon?
– Hyvinä. Vaikka arpaonni oli Suomelle suht paha verrattuna esimerkiksi C- ja D-lohkoihin, niin onnetar on muuten kohdistanut sulot kasvonsa Susijengin puoleen. Suomen ainoa loukkaantuminen on Teemu Rannikon poissaolo, ja vaikka Rannikko pelasi huippukauden Korisliigassa ja olisi edelleen tärkeässä roolissa maajoukkueessa, niin menetys ei välttämättä ole yhtä kova kuin Susijengin kilpakumppaneilla.

– Bosnia-Hertsegovinalta puuttuvat sen kolme parasta pelaajaa, Mirza Teletovic, Jusuf Nurkic ja Nihad Djedovic, Venäjältä puuttuvat viime kaudella NBA:ssa pelanneet Timofei Mozgov, Aleksei Shved ja Sergei Karasev ja lisäksi Sasha Kaun päätti muuttaa USA:han ja lopettaa uransa vanhalla mantereella. Israel on ilman kahta avausviisikon pelaajaansa Guy Pninia ja kapteeni Yotam Halperinia eikä Suomen onneksi Puolan 211-senttinen Maciej Lampe ole päävalmentaja Mike Taylorin kuvioissa mukana. Ranskallakin on omat poissaolonsa, mutta heidän nippunsa on niin kova, ettei siinä välttämättä parin penkkipelaajan puuttuminen paljon tunnu. Tietyllä tapaa tähdet ovat nyt oikeissa asennoissa Suomen kannalta ja nyt pelaajien vain pitää hoitaa hommansa kentällä.

Mitkä ovat Suomen aseet kisoissa?
– Suomen pitää pystyä pelaamaan tuttua peliään: aggressiivista puolustusta ja heittää kaukaa sisään. Lisäksi Petteri Koposen pitää säilyä terveenä ja pelata omalla korkealla tasollaan. Koposen merkitys Suomen pelaamiselle on valtava. Se konkretisoitui selvimmin Slovenian turnauksessa, jossa kahdessa viimeisessä ottelussa nähtiin haluton, kuriton ja laiska Koponen ja samalla Susijengin terähampaat tylsyivät lonksuttaviksi tekohampaiksi. Kun pöytä saatiin puhdistettua Henrik Dettmannin kanssa riidoista, nähtiin täysin erilainen Koponen Ukrainaa vastaan ja Suomi voitti ottelun selvästi.

– Tiivistahtisessa turnauksessa myös penkkipelaajien rooli on tärkeä. Mikko Koivisto sai tärkeitä onnistumisia Ukraina-pelissä, mutta kärsii tiettävästi pienestä nilkkavammasta tällä hetkellä. Jamar Wilson, Tuukka Kotti ovat luottomiehiä, mutta Matti Nuutiselta, Ville Kaunistolta ja Roope Ahoselta kaivataan myös onnistumisia.

– Ja tietysti heittojen on upottava.

Unohditko Joonas Cavénin?
– En. Epäilen vain, ettei Cavén tule hirveästi saamaan peliaikaa. Cavénilla olisi edellytyksiä nousta isompaan rooliin, sillä hän on 211-senttinen ja hyvä kaukoheittäjä. Tuosta pituudesta pitäisi kuitenkin saada enemmän irti myös korin alla ja sinne Cavén on ikävä kyllä vielä liian köykäinen. Karrikoidusti sanoen, esimerkiksi Puolan samanpituinen, mutta parikymmentä kiloa enemmän pelkkää lihasta oleva Marcin Gortat söisi hänet aamiaiseksi.

Entäpä Susijengin heikkoudet?
– Heikkous on koko, mutta sitä kompensoidaan kovalla puolustamisella, joka onkin parhaimmillaan toiminut erittäin hyvin. Isojen miesten tuplauksen tarkoitus on ottaa tila pois vastustajien senttereiltä. Tuolloin hänelle jää vaihtoehto, joko syöttää ulos, tai yrittää runnoa väkisin sisään. Jos sentterillä on pelisilmää ja joukkueessa on hyvä heittäjä, niin silloin hän osaa syöttää pallon ulos ja sukka soi arvatenkin noin 30-40 prosentin todennäköisyydellä. Silloin taas levypallot tulevat isoon rooliin. Jos vastustajan sentteri taasen punnertaa väkisin, niin silloin tuomarilinjasta riippuen hän joko menettää pallon, tai Suomen pelaaja saa virheen.

– Muut Suomen heikkoudet kohdistuvat melkeinpä epäsuorasti Koposeen. Joskus Suomen hyökkäyspeli saattaa puuroutua ja silloin Koponen ottaa ratkaisun avaimet omiin käsiinsä 1 vastaan 1 –tilanteella. Usein hän onnistuu, joskus ei. Jos Koponen joutuu ottamaan useita omia ratkaisuja, tarkoittaa se sitä, ettei pallo liiku tarpeeksi. Pelaaminen on seisovaa ja vastustajan puolustus pääsee liian helpolla. Koposella on taidot haastaa puolustajansa, mutta pallo on saatava hyökkäyksessä liikkeelle.

– Kolmas avainasia on heittopeli. Siitä Suomi elää. Suomella on poikkeuksellisen paljon hyviä kolmen pisteen heittäjiä joukkueessaan. Koponen, Sasu Salin, Erik Murphy, Shawn Huff, Koivisto, Nuutinen, Ahonen, Kaunisto ja Cavén osaavat kaikki heittää kaukaa ja hyvillä prosenteilla. Jos heitto ei kulje, on Suomi suoraan sanoen kusessa. Toisaalta vaihtoehtoja on niin monta, että kyllähän jonkun on oltava kuumana. Eikö?

Montpellieriin matkustaa jälleen runsaasti Susijengin faneja. Miten näet heidän vaikutuksen?
– Se on valtava. Itse olen ollut kaksissa edellisarvokisoissa ja rehellisesti kylmät väreet ovat menneet fanien kannustuksesta. Voin vain kuvitella miltä pelaajista tuntuu. Luulin jo Koperissa kokeneeni jotain ainutlaatuista, mutten usko kokevani elämäni aikana mitään vastaavaa kuin mitä oli Bilbaossa. Kannustuksen suhteen siis. Ehkä jos Suomi selviäisi jalkapallossa arvokisoihin, niin samanlainen ryntäys voisi lähteä liikkeelle. Toivottavasti sekin hetki koettaisi pian.

Lopuksi veikkaus. Miten lohkossa käy?
– Yksi asia on varma: Ranska voittaa lohkon. Bosnia-Hertsegovinan poissaolot ovat laskeneet sen osakkeita niin, että se jää lohkossa viimeiseksi. Sen jälkeen tilanne onkin kimurantimpi. Paperilla Venäjän pitäisi olla kakkonen, mutta siellä on ollut omat sisäiset ongelmansa. Joukkue saattaa loistaa tai flopata. Aika paljon osviittaa saattaa antaa Venäjän avausottelu Israelia vastaan. Jos ajatellaan Israelia, niin heidän pelaajansa pelaavat kovemmissa sarjoissa kuin meikäläiset, mutteivät ole koskaan maajoukkueena menestyneet. Puola on kova, vaikkei Gortatin lisäksi suurelle yleisölle nimekkäitä pelaajia olekaan. Viime vuoden MM-kisoissa Suomi selkeästi alisuoritti, mutta nyt uskon jälleen joukkueen palaavan tasolleen. Optimistisena veikkaan lohkon järjestykseksi Ranska, Suomi, Puola, Venäjä, Israel ja Bosnia-Hertsegovina. Sitten vain pyykit pesuun ja kohti Lilleä.

Aiheet Asiantuntijat Koripallo Susijengi