Roman Eremenko on Huuhkajien taitavin ja ehkäpä kovakuntoisinkin pelaaja.

Venäjän liigan parhaaksikin valittu ”Roma” on kuitenkin maajoukkueessa samassa umpisolmussa kuin kovin moni muu suomalainen: seurajoukkueessa peli kulkee, mutta sinivalkopaidassa lukko iskee päälle. Omaa parasta ei koneesta irtoa, vaikka yrityksestä se ei jää kiinni. Lukas Hradeckyn kaltaiset oman huipputasonsa ylläpitävät ovat liian harvassa.

Maanantaina Kosovoa vastaan Eremenko oli kannattajilleen tutun pettymyksen aiheuttaneen Huuhkaja-ryhmän suurimpia epäonnistujia. Haltuunotot heikkoja, yleensä millintarkat syötöt metrejä vinossa. Kaukolaukaukset kohti Veritaksen muovipullomainosta. Siihen päälle tutut turhautuneet käsienlevittelyt, kun myös pelikaverien syötöt karkailivat muualle kuin Eremenkon jalkaan.

Huonoja päiviä sattuu itse kullekin, eikä kauniin syyskuisen maanantai-illan esitys tee Eremenkosta isossa kuvassa yhtään huonompaa pelaajaa. Mutta kollektiivisen itseluottamuksen puutteen aiheuttamassa synkkyydessä vaeltavien Huuhkajien henkinen tila on nyt sitä luokkaa, että pelillistä johtajaa joukkue kaipaa kipeimmin.

Sattumaa tai ei, mutta kun Suomi pelasi edellisten karsintojen lopussa parhaimmillaan loistavasti – neljästä pelistä kaksi voittoa ja kaksi tasuria – Eremenko oli loukkaantuneensa sivussa. Markku Kanervan Huuhkajat oli pakotettu tulemaan toimeen ilman taikuria, jolle voi vain antaa pallon ja pysähtyä katsomaan, nouseeko hatusta kani.

Show sujui ilman maestroa, koska oli pakko.

Siitä huolimatta Suomen jalkapallomaajoukkue tarvitsee Roman Eremenkoa, kipeästi. Yhtä varmaa ei ole, että Roman Eremenko tarvitsisi yhä Huuhkaja-paitaa.

Kun katsoo yllä olevaa kuvakoostetta (viimeistä kuvaa lukuun ottamatta) kaikkensa kerta toisensa jälkeen antaneesta ja yhä uudelleen rajun pettymyksen kokeneesta raatajasta, ei voi välttyä kysymästä pelokkaasti mielessään: Vieläkö perheellinen, nyt 29-vuotias taiturimiljonääri on mukana, kun Huuhkajat aloittaa karsintaurakkansa taas kerran uusin toivein kahden vuoden kuluttua.

Toivottavasti pelko on yhä tuulesta temmattu kuin Huuhkaja-fanien ylioptimistiset odotukset joukkuettaan kohtaan.