Kommentti: Oikeutta Ruuskaselle – lopetetaan Vuoden Urheilija -äänestys!

Saamme uusia paljastuksia dopingin käytöstä lähes päivittäin. Uudet testausmenetelmät mahdollistavat hyvinkin pitkälle ulottuvat takautuvat sanktiot. Tätä kautta tuloslistat menevät jatkuvasti uusiksi.

Esimerkiksi Antti Ruuskanen valmistautui Rion kisoihin ”Ronssi-Ruuskasena”, mutta muuttuikin ”Hopiaksi” kisojen alla. Olli-Pekka Karjalainen sai jokin aika sitten hienolle uralleen komean kruunun voittamalla takautuvasti EM-kultaa 2006 – valitettavasti ilman palkintopallia ja Maamme-laulua.

Kun näihin takautumiin mennään, hyvinkin pitkän ajan taakse, eikö olisi syytä laittaa uusiksi myös kotimaiset Vuoden Urheilija -listat? Uudet äänestykset heti peliin! Olisihan Hopea-Ruuskanen piessyt neljä vuotta sitten mennen tullen täysin puskista tulleen purjelautailijan, silloisen Tuuli Petäjän. Ei kahta sanaa. Ruuskanen on ilman muuta moraalinen voittaja siinäkin ”kisassa”.

Entäs Karjalainen? Hän ei mahtunut kymmenen parhaan listalle vuoden 2006 äänestyksessä. Jukka Keskisalo olisi varmaankin säilyttänyt megayllätyksellisen estejuoksun EM-kultansa ansiosta ykkössijan, mutta todennäköisesti Karjalainen olisi tullut toiseksi. Eikö nyt olisi aika korjata tämäkin vääryys?

Tai sitten antaa vain olla. Pyöräilyn Ranskan ympäriajossa ei löydy lainkaan voittajaa seitsemältä vuodelta, kun Lance Armstrongin voitot myöhemmin mitätöitiin. Ketään ei nimetty tilalle voittajaksi. Sinänsä tuloslista pysyi samana, voittaja vain katosi. Ehkä tämäkin on tavallaan parempi tapa kuin se, että vaikkapa kahdeksan vuoden kuluttua ilmoitetaan, että btw, voititkin kultaa. Jonkinlainen oikeus varmaankin tapahtuu, mutta silti.

Tai sitten Suomen osalta lopetetaan koko turhanpäiväinen Vuoden Urheilija -äänestys ja -valinta. Muutenkin koko äänestys on politikointia ja omien leipälajien suosimista muiden kustannuksella – ja samalla eri lajien ja lähtökohtien täydellisen mahdotonta vertailua.

Miksi olympiahopea on arvokkaampi jossain lajissa kuin toisessa? Tuota peistä on taiteltu pitkään ja hartaasti ja ikävä kyllä näin myös jatkuu. Olisi ehkä parempi valita Englannin tapaan Vuoden Urheilupersoonallisuus – ei tarvitsisi pahemmin tehdä mahdotonta vertailua eivätkö tuloslistat olisi enää kuin urheilukilpailusta konsanaan eivätkä muiden dopingkäryt häiritsisi, koska valintaa ei tehtäisi vain kilpailullisin perustein.

Silloin ei myöskään jouduttaisi tällaisiin epäkohtiin kuten nyt vaikka Ruuskasen ja Karjalaisen tapauksissa. Urheilupersoonallisuus olisi sitä edelleen, vaikka myöhemmin jonkun toisen mitalin väri kirkastuisi.