Lauri Marjamäki antoi viime viikolla varsin verevän haastattelun YLElle. Yksi Marjamäen huomioista oli se, että NHL-pelaajien puuttuminen tulevista olympiakisoista voi olla jopa Suomen etu.

Ilman muuta näin onkin, sillä Suomi on aina ollut vahva, kun NHL-pelaajat eivät ole sankoin joukoin mukana. Lisäksi tämä on myös Marjamäen etu: tulevissa olympialaisissa voi menestyä sellaisella jääkiekolla, jota Marjamäki haluaa peluuttaa. Eikä tarvitse olla mikään suuri keksijä miettiäkseen millaista peliä se on, kun vielä toinen jääkiekkobussinkuljettaja, Jussi Tapola, hinattiin matkaan mukaan. Voi sitä viivelähtöjen määrää!

Pelaajisto tulee olemaan tuttua ja turvallista. Tulevien olympialaisten pelaajisto kuuntelee valmennusta, tottelee sitä ja on jo Suomessa pelatessaan tottunut siihen pelitapaan, jota valmennusjohto tulee tarjoamaan. Tämä antaa loistavat lähtökohdat Suomen kannalta menestykseen Etelä-Koreassa. Suorastaan erinomaiset.

Ja tätähän Marjamäki YLEn haastattelussa halusi alleviivata. Mutta yksi hänen käyttämistään argumenteista hämmentää. Suora lainaus: ”Pelaajissa sen motivaation näki heti. Uskon, että Euroopassa pelaavista rakennettavat joukkueet voivat olla meille jopa vahvuus, MM-kisoissakin mukana oli vain kolme NHL-pelaajaa. Toimintamallit ovat siis tuttuja ja Suomen joukkueeseen on muutenkin helppo tulla, ja se monesti ratkaisee jopa turnausmenestyksessä”, Marjamäki sanoi YLElle.

Ihan järkevää tekstiä, mutta hetkinen… KOLME NHL-pelaajaa? Kummasti se laskutapa on myöhemmin muuttunut. Kun MM-kisojen kynnyksellä Suomessa nousi suuri häly siitä, ettei NHL-pelaajia ole tulossa eikä heitä kiinnosta, aloitettiin Leijonista rummutus: kyllähän meille NHL-vahvistuksia tulee. Silloisen, välillä korostetunkin, laskutavan mukaan MM-kisoissa pelasi seitsemän NHL-pelaajaa. Nyt Marjamäki on sitten oivaltanut, että heitä olikin vain kolme. Hämmentävää matematiikkaa.

Mistä tämä neljän NHL-pelaajan vaje viimeisen parin kuukauden aikana sitten johtuu? Marjamäen nykypapereissa nämä mainitut kolme NHL-pelaajaa varmastikin olivat Valtteri Filppula, Sebastian Aho sekä Mikko Rantanen. Vielä toukokuussa samalla statuksella Leijonien viestinnässä olivat myös Julius Honka, Markus Hännikäinen, Joonas Korpisalo ja Jesse Puljujärvi. Nyt koko nelikkö ei siis enää olekaan NHL-nelikkö, Marjamäen mukaan. Hassunkurista oli toki jo toukokuussa seurata, kuinka sitkeästi Leijonien rosterissa Puljujärven seurana oli Edmonton Oilers – joka siis pelasi samaan aikaan NHL:n pudotuspelejä.

Tuollainen ”spin doctorointi” on lähinnä hupaisaa. Veivataan lukemia sitä mukaan, mikä yleisviestiin parhaiten sopii. MM-kisojen alla oli tärkeää luoda mielikuvaa siitä, että NHL-pelaajia on mahdollisimman monta mukana innolla ja halukkaasti. Nyt, kun NHL ei olympialaisiin osallistu, päätetään takautuvasti, ettei MM-kisoissa sittenkään ollut kuin kolme NHL-pelaajaa. Omalla tavallaan tuo onkin totta, mutta onhan se varmaan mainitusta neliköstä aika mielenkiintoista lukea, että heidän ammattilaisstatuksensa on taas muuttunut päävalmentajan kommenteissa täysverisistä Änärimiehistä farmijätkiksi.